FASAANI: Hugo auki Kalpiksessa

Sunnuntai oli mukavan kirpeä Kalpispäivä. Paikalla olivat taas kaikki vakionaamat, ZG, Madi ja puolet Suomen alamäkiajajista. Hugon puolella hissi pyöri ja näin pääsin ottamaan tuntumaa peruskorjattuihin Kalkkunamutkiin. Soturia en tohtinut vielä testata, mutta nyt kun näki miten se ajetaan, niin sekään ei enää kuumota samalla lailla kuin ensi kerran nähtynä.

Hitaastakin kuskista saa vauhdikkaita kuvia, kun on hyvä kuvaaja. Kuvat näpsi Naz0. Photoshoppasin omat kuvat, ne löytyvät Picasasta.

FASAANI: Tönäilyä Maltsussa

Käytiin Jimin kanssa työntelemässä Malminkartanon täyttömäellä, kun sukkistelukiintiö tuli jo tiistaina täyteen. Tosin ihan yhtä rankkaa on possufillarin työntely mäkeä ylös n kertaa. Maltsu oli hyvässä kunnossa, aivan kuiva ja bermien pito hyvä. Valtaosa treileistä on tiukasti mutkittelevaa ränniä, mutta esimerkiksi puunokkien kautta ajettava polku on hyvinkin vauhdikas. Kiva että joku jaksaa rakentaa myös Helsinkiin. Koko päivää ei varmaan jaksaisi tällä nyppylällä viettää, mutta iltapuhteeksi tönäily on virkistävää vaihtelua.

Hotlinkkaus ei näköjään onnistu Picasasta. Albumi tuolla.

FASAANI: Eläintarhan ajot eli SRAM cup 2007

Cross country, minä? Tämä oli kuitenkin tilanne. Pk-seudulla ajetaan cup-muotoisena maasto- ja maantiekisoja 17 arki-iltana kevään ja kesän mittaan. Päätin jatkaa KO2007:lla alkanutta kilpailukauttani tarpomalla yhä syvemmälle sukkissuohon ja ottaa osaa tähän SRAM cupin avauskisaan. Kisassa oli tarkoitus ajaa 6 kierrosta Uimastadikan ja Eltsun maisemissa noin 3 kilometrin pituista maastoreittiä, josta yli kolmannes oli hiekka- tai asvalttisiirtymää. Kisareitissä oli omat erikoisuutensa, kuten kierroksen alussa mukavan maastolaskun päätteeksi tuleva u-käännös asvaltille, johon sai ajaa jarrut lukossa. Onneksi jyrkimmät nousut olivat asvaltilla, muuten olisi varmaan jäänyt maaliin pääsy 36t eturataalla haaveeksi. Heckler on sukkisoptimoitu, mutta Tarmolta viime viikolla hankittu titaanikiskoinen Ti-Fly oli jäänyt koeajamatta. Satulan asento oli aivan väärä ja se painoi mukavasti penile nerveä, mutta kurjuuden maksimoinnista oli muutenkin kyse. Lähtöviivalla oli muutamia tuttuja ynnä muuan Matti Lehikoinen jäykkäperäisellä Orangella ja spandexit jalassa! Lähtö oli Mikropoliksen viereisen kuularingin luota, josta lähti heti kisan pisin nousu Uimastadionille. Ekalla kierroksella nousun jälkeen polulle siirryttäessa oli vielä ruuhkaa, joka tarjosi hengahdystauon täysillä vetämiseen. Tasaisella ajokoiraporukka veti komeasti ohi, mutta alamäkeen siirryttäessä porukkaa tuli selkä edellä vastaan. Otin periaatteeksi, että jätän jarrutukset niin myöhäiseksi kuin mahdollista silloin kun pyörä liikkuu itsekseen painovoimalla. Tuntuu aika itsestään selvältä, mutta moni näytti toimivan toisin. Reitin paras kohta oli vauhdikas lasku Uimastadionin takana kulkevalta polulta Vauhtitielle. Tässä näin myös aivan mahtavat otb:t päin kanaverkkoaitaa. Kaveri säästyi ilmeisesti vammoilta, koska jatkoi kisaa ja painoi hieman myöhemmin kieli pitkänä ohi. Eläintarhan kentän luota alkoi reitin pahin, mutta myös treilimäisin osuus, Laakson suuntaan ja siitä takaisin Uimastadionille kiemurteleva reitti sisälsi muutaman lyhyen jyrkän nousun, pari vauhdikasta laskua, mutakuoppaa ja yhden hauskan teknisen käännöksen terävästi vasempaan ylämäkeen. Tässä kohtaa sain parhaan tyydytyksen taluttamaan joutuneiden ohittamisesta, mikä oli tietysti lyhytaikainen ilo, kun ohitetut kuittasivat ohi heti seuraavalla suoralla. Toisella kierroksella ajelin suht yksin ja mietin jo hetken, että taidan pitää perää, kun ohi ei painanut enää porukkaa. Toinen kierros oli myös tuskaisin. Keuhkot huusivat hoosiannaa, syke paukutti 180:a ja jaloissa tuntui se ikävä viileys, joka kertoo lihasten toimivan äärirajoilla. 36t eturattaassa oli se jännä puoli, että ylämäet pitää vetää melko kovaa, tai niitä ei pääse ollenkaan. Nousuissa ja laskuissa pysyin kenen hyvänsä perässä, mutta suoralla jäin aina armotta. Kolmannen kierroksen alussa kärki varvasi minut kierroksella ja mikä hienointa, johtavan kuskin perässä polki Lehikoisen Matti. Sain heistä vetoapua, mutta vain siksi hetkeksi, kun edes jotenkin pysyin perässä. Ei voi kun hattua nostaa meidän alamäkiammattilaiselle, todella kovakuntoinen kaveri ja monipuolinen pyöräilijä. Sisäpiiritieto kertoo, että Matti oli kaiken lisäksi kuluttanut kroppaansa edellisenä yönä Lagwagonin keikalla. Kolmannen ja neljännen kierroksen ajoin hieman säästellen ja koska olin kärjelle kierroksen jäljessä, oli viides kierros viimeiseni, luojan kiitos. Viimeisellä kierroksella sai laittaa kaiken peliin, vaikka sitä "kaikkea" ei ollut enää paljon jäljellä. Ohitin kuitenkin kaksi kuljettajaa, joka piristi mieltä mukavasti. Maaliin tullessa olo oli juuri niin karmea kuin voi kuvitella.

Jäähdyteltyämme aikamme lähdimme Allun kanssa polkemaan kotia kohti. Halusin ajaa vielä kerran Vauhtitien alamäen ja kantatessani renkaat mutaisina asvaltille Nobby Nicit irroittivat otteen kestopäällysteestä totaalisesti, eli olin hallitsemattomassa sivuluisussa. Tanko otti asvalttiin, mutta mitään vaurioita ei tullut. Arvaamaton rengas tuo NN märässä, olin ollut havaitsevinani samaa jo kisassa. Onneksi märällä ei yleensä tule lähdettyä metsään, mutta kyllä NBX:n sivuttaispito on aivan toista märällä kovalla alustalla. Olisiko syynä Schwalben "halkaistu" sivunappula, en tiedä.

Palautumisen jälkeen meininki oli jo niin hyvä, että ajoimme kotiin Keskuspuiston polkuja pitkin. Ehkä siksi olo ei tänään ole hassumpi, vaikka venyttely jäi väliin. Ihan heti en ehkä lähde seuraavaan xc-kisaan, mutta en myöskään sano, ettenkö koskaan enää osallistuisi. Kiitokset järkkäreille.

Tulokset

Kalpalinnan talkoot

Lähdimme aamupäivällä Eeron, Samin, Tatun ja Oliverin kanssa kohti Kalpalinnaa tarkoituksena laittaa droppi-linjojen välinen alue kuntoon nuoremmille ja aloitteleville kalpalinna-kuskeille sopivaksi.

Aamulla jotkut olivat rakentaneet sangen huteria shorerakennelmia, joista suurin valehtelematta meni etusormella nurin (video). Idea oli hyvä ja varmaan toteutetaan lähitulevaisuudessa vähän tukevammin ja hieman matalampana.

Puuhalaakson droppilinjojen väliin syntyi nyt kaksi erittäin helppoa, mutta hauskaa trailia, jotka Pojat nimesivät Pomppivaksi Paviaaniksi ja Kiemurtelevaksi Käärmeeksi. Molemmat sopivat kenelle vain, joka on joskus maastossa pyörällä ajanut.

Ensimmäisessä näistä on pieni shoredroppi, nokka ja kaksi pöytää jonossa. Sen kokoisia, että saa tosissaan yrittää, että teloo itsensä.

Käärmessä on viisi bermiä peräkkäin joissa voi reenata kanttausta.

Tässä muutamia kuvia "Junior-parkista".

Artsy Fartsy Alleycat 20.4.2007

Tänään oli sitten ällärikauden avaus osaltani. Jalle ja Ursle olivat järkänneet taideällärit (tarkoittaen sitä että lähtöpaikalla oli iso joukko jotain taideopiskelijoita, ilmeisesti Urslen koulukavereita, seuraamassa meininkiä) ja lähtöpaikkana oli Kasarmintori. Sateesta (tihkua vielä tässä vaiheessa) huolimatta paikalla oli parikymmentä innokasta osallistujaa, ja oli kiva nähdä tuttuja kasvoja pitkästä aikaa. Lyöttäydyin ainoana paikalla olevana kalkkunana (kröhöm :)) Toni L:n ja Mikon kanssa kimppaan, tarkoituksena ajaa melkolailla iisisti kisa läpi. Ensimmäisen rastin (Viking Linen terminaali) jälkeen Toni kuitenkin päätti lähteä Matiaksen kanssa kimppaan, joten jatkettiin Mikon kanssa kahdestaan kohti Ursulaa, joka oli toinen rasti. Siitä Merimiehenkadun rastille, jossa tarkoituksena oli ottaa valokuva itsestään ja pyörästä ja ottaa mukaan rastilta jotain piknik-kamaa pussista. Punavuorenkadulla, Snellun ala-asteen pihalla oli toinen tehtävärasti, piti irroittaa maastokiekosta takapakka ja laittaa se uudestaan kiinni, ja siitä sitten Rajasaaren sillan lamppuja laskemaan. Rajasaaresta kohti Sturenkadun ja Kirstinkadun kulmaa, jossa oli rasti ja siitä kohti maalia Kaivopuistossa. Kaivopuistoon oli pystytetty sadekatos, joka ei paljoa enää suojannut, koska kamat olivat aivan läpimärät :). Pari-kolme olutta kiskoin paikan päällä, mutta sitten rupesi paleltamaan niin paljon että oli pakko lähteä himaan suihkuun. Fondue jäi syömättä, mutta jäipahän muille kilpailijoille ja paikalle saapuneelle taideopiskelijarevohkalle enemmän herkkua syötäväksi. Nyt lämmin teekuppi kädessä lämpimän suihkun jälkeen ei voi kuin todeta että oli aivan törkeän siistiä! Kiitos järjestäjille!

Ai niin, en ainakaan tullut vikana maaliin, ainakin kuusi kuskia tuli vielä minun jälkeeni... Tuloksia varmaan ilmestyy lähipäivinä Bc Hellsingin sivuille.

Kalkkunatolpalle uusi liikennemerkki

Kevään kasvaneen tolppakuvausaktiviteetin takia Liikenneminiesteriö on julkaissut uuden liikennemerkin, joka tullaan kiinnitämään Hernesaaren Kalkkunatolpalle.

Oikeesti tämä tuli privalla Matilta - Kiitos. Hehehe...

EKI: New bike day!

Perheemme pyöräkatras kasvoi tänään yhdellä kun neiti avovaimo kävi ostamassa Tarmo lähikauppiaalta Commencal Combin (joka hetimiten määrättiin tottelemaan nimeä Lambi).

Polkaisimme kotiin, jossa pikaisen vaatteidenvaihto- ja hundparken
kusetusoperaation jälkeen rullailimme rantaan ihmettelemään katkaistua laivaa. Suuntasimme kohti Lauttasaaren eteläkärkeä, josta leppoisa polku alkoi. Johannan ensimmäinen maastopyörälenkki sujui oikein reippaasti ja mallikkaasti. Oli itselläkin oikein mukavaa kruisailla Rigillä keskuspuistoa tasaisempia ja letkeämpiä polkuja meren tuntumassa.

Jutun kuvat: http://www.flickr.com/photos/mustaninja/sets/72157600087104350/

Hiilikuitua Kalkkunatolpalla + Cannondale

Kalkkunatolpalla ei ole koskaan ollut niin paljoa hipoa hiilikuitua kuin tänään. Herra Kyrö kävi ostamassa minulta parin Michelinin UST renkaita ja samalla kuvattiin hiilikuiturunkoinen Giant Anthem. Tolpalla ollessamme onnistuimme tönäisemään pyörän nurin ja meinasin saada halvauksen, kun n-tuhatta maksava kuituihme rojahtaa asvalttiin. Onneksi ei käynyt pientä penkin nirhaumaa pahememmin. Tolppakuvaus on vaarallista. Toisena pyöränä kuvattiin Antin paloautonpunainen kellarissa viimevuodet viihtynyt Cannondalen M-500. Tuollaiseen olisi hieno laittaa sliksit ja päästellä pitkin Helsingin katuja.

Intense M5

Intensen kisatiimi testailee tällä kaudella M3:sen seuraavaa versiota, joka huhujen mukaan nimetään M5:ksi. Väittävät, että M5 olisi jopa 2 paunaa (0.9kg) kevyempi kuin M3. Periaatteessa siis Socomin painoinen. Mitäköhän Socomille sitten tapahtuu?

Kaunis päivä Kalpalinnassa

Sunnuntai on viikon "Kalpalinna-päivä". M3:sen keulan ollessa telakalla (tähän sellainen silmiä muljauttava "hymiö"), jouduin lauantai-iltana laittamaan Prophetin "Bike-Park"-vaatteisiin. Kiekot vaihtuivat järeempiin, renkaiksi viime vuoden Åre-nakit, eli super Tacky HighRollerit, 50mm stemmi ja kellarin nurkasta löytyneet vuoden 2001 kirkuvan keltaiset Planet-X Klingon flatit. Hetken sagi-stressi ja kaikki oli valmista sunnuntaita varten.

Aamupalan jälkeen näpyttelimme Subukan GPS:ään koordinaatit jostain syvältä Espoosta, jossa Kärpäsen Herra odotti kimppakyytiä Kalpalinnaan. Saavuttuamme pellon laitaan meitä odotti Sami kirkuvan oranssin Foes Fly:n selässä, jota oli tarkoitus mennä ulkoiluttamaan ensimmäistä kertaa Kalpalinnaan. Kärpänen kammettiin katolle ja tunnin pyrähdyksen jälkeen saavuimme määränpäähän.

Kalpalinnassa ilma oli mitä mahtavin ja märkää oli ainoastaan hissimontussa. ZG+kauhakuormaaja olivat laittaneet kahvilan edessä olevat tuplat uusiksi ja nyt siinä on mahdollista ajaa ISOA-, keskikokoista- tai ankka-linjaa. Hyvä homma, että kaikille tulee ajettavaa. Tomi L Lehikoinen ja muut näyttivät miten keskimmäisestä linjasta ajetaan, isoimman ollessa vielä rakenteilla.

Allekirjoittanut keskittyi tutustumaan Prophetin alamäkikykyihin. Viime kerralla kuumottanut Hyppivä Kameli sai vielä odottaa M3:sen paluuta palvelukseen. Tosin Nazon solisluu-poikki pannutuksen jälkeen voi olla, että vielä harkitsen pari kertaa siitä ajamista. Muita päivän pannuttajia olivat Krisse, jonka eteen ilmestyi tyhjästä metrin nokka, "joka ei ollut siinä viime vuonna" ja Sami joka veti A-linjan bermin pitkäksi auringon ja pölyn sokaisemana.

Prophet oli yllättävän kykenevä "Kalpalinna-pyörä" ja viimeisen tunnin aikana alkoikin jo löytyä jonkin verran yhteistä säveltä. Pyörää oli kiva heittää ässä-mutkiin ja muutenkin ajaminen oli hauskaa. Kovemmassa rytyytyksessä pyörän 140mm ilmajoustoa alkoi tuntua (eteenkin M3:sen jälkeen) pingispallolta ja nokista pyörä tuntui lähtevän aivan omiin suuntiinsa. Olisiko vapaaehtoisia opettamaan kalkkunaa lentämään? :) (urakkapalkalla)

Ensiviikonloppuna onkin sitten Kalpalinnan talkoot ja pyörät jää kotiin.

Uula Jero - Velo avajaiset

Käytiin torstaina VELO - näyttelyn avajaisissa ja paikka oli tupaten täynnä erilaista vipeltäjää. Seinillä oli toinen toistaan hienompia luomuksia. Näppäsin pokkarilla muutaman kuvan, mutta suosittelen lämpimästä käymään itse paikalla. Näyttelyesineet ovat tietenkin myytävänä - Pistan hinnalla saa todella uniikin luomuksen/kulkuneuvon. ;)

Kuvia

Niskamakkaraa...

Kävin tänään hakemassa AllRightistä EVS:n niskamakkarat isälle ja pojalle. Eeron viimevuotisesta nokasta "no-hander puolivoltti päälleen solisluu ja käsipoikki, mutta niskat säilyi, kun oli makkara"-stuntista lähtien on kuumottanut ajatus niskan telomisesta. Tähän kun vielä lisättään jo parantunut, mutta välillä vihoitteleva selkärangan kompressiomurtuma, niin päätin moiset hankkia.

Tuommoinen 35e:n makkara on kuitenkin aika pieni hinta jos se pelastaa halvaantumiselta. Sen sai nätisti integroitua haarniskaankin alumiinisilla "pulteilla" (kuvassa olevista lärpäkkeistä).

FASAANI: Trililii, mmhyyöööÖÖÖÖÖHHHHHH!

Torstaitraililla eilen: mahtava ilma, kuivat olosuhteet, pyörä kevennetty, uudet Nobby Nicit alla, täydellistä. Eki oli kaivanut jostain maastopyörän ja liittyi iloiseen joukkoomme, josta puuttui vain Steelduck, joka ei ollut vetänyt riittävästi Intian troppia tai konjakkia flunssan karkoitukseen. Kyllä itse kullakin nenä vuotaa, mutta ei se ajamista estä, ni! Minä, Jii, Eero, Jimi ja guest starring Eki lähdimme siis tähän asti vuoden kesäisimmille trileille, anteeksi traileille tarkoituksena vetää tehokas parin tunnin lenkki. Valoa riittää nyt aika lailla varttia vaille ysiin asti, jonka jälkeen Rob Darkenin varjo lankeaa Keskuspuiston ylle. Olemme kehittäneet kevään mittaan mahdollisimman yhtenäistä polkureittiä Laaksosta Maunulaan ja takaisin ja näitä polkuja vedettiin myös tällä lenkillä. Pari uutta variaatiota skauttasin eilen koiria ulkoiluttaessani ja niitä päästiin nyt kokeilemaan tositoimissa. Hakamäentien tietyö on vaikuttanut lähiympäristönsä linjoihin, mutta uudet on nyt löydetty ja niillä mennään. Hartaasti odotetut 2,25" Nobby Nicit osoittautuivat yllättävästä painostaan huolimatta erinomaisiksi polkukumeiksi, uskomattoman vaikea sana kirjoittaa. Ilmoitettu paino SnakeSkin kyljillä on 610g, punnitut painot olivat 617g ja 690g! Pito on todella hyvä 2 barin paineilla, joka minulle on tavallista enemmän maastokäyttöön. Pääsin ylös ihan jokaisesta hankalasta paikasta, joista monet ovat viime aikoina vaatineet jalkautumista. Tosin olen ajanut kuluneilla 2,3" NBX:illä, joiden vertaaminen uusiin renkaisiin on epäreilua. Olen renkaisiin tyytyväinen, vaikka Contin Speed Kingit houkuttelisivat todella alhaisella painollaan.

Paluumatkalla Laaksoon Keskikonsolin kallioilla kuulin takaani ryskettä ja sitten kuin gnu-härän soidinmylvintää. Jokke se oli leikkisästi heittänyt tiukassa paikassa nollavauhdilla otb:t ja kokeillut rintalastan elastisuutta ohjaustangon päähän. Henki näytti pihisevän joten kuten, mutta tovin saimme toveriamme makuuttaa ennen kuin pääsimme nilkuttamaan pyöräteitä pitkin Laaksoon. Olin käynyt juuri ennen lenkkiä Kalkkunatolpalla, joten olin sattumalta liikkeellä autolla. Joken ei siis tarvinnut polkea koko matkaa SoBoon. Pikaista toipumista Jiille ja lauantaina Kalpikseen.

Eki otti jonkun kuvankin, mutta taisi mennä old schoolisti filmille. Ehkä näemme kalansilmäshotit joskus.

EDIT: Tässähän se

Tolpalla ja punnituksessa

Torstaihan on perinteinen trailipäivä ja Krissen Heckler on ollut tässä keväällä laihdutuskuurilla. Pyörästä on käytännössä vaihtunut lähes kaikki paitsi runko ja iskari. Itse olin sen verran flunssassa, että tänään jäi trailit ajamatta, mutta tolppakuvia jaksoin kuitenkin napsia. Samalla keikalla otettiin Heckleristä virallinen Kalkkunavaaka-punnitus ja menihän se niukin naukin alle 14kg. Painoa lähti käsittääkseni pitkälle toista kiloa. Viisi tuumaa joustavalle pyörälle, joka ei tarvittaessa pelkää edes kalpis-käyttöä tuo on mainio paino.

Heckler ennen

Heckler jälkeen

Kevään ostovinkki...

Kalpalinna on avannut mäkensä taas pyöräilijöille ja Klaukkalaan ja moneen muuhunkin mäkeen syntyy alamäkipolkua kuin sieniä sateella. Nyt olisi Epulla myynnissä erittäin hyvä hintalaatusuhteen omaava paketti kaksilla kiekoilla. Epun ilmoitus:

M-kokoinen Cannondale 2000 (2004 malli). Hyvänä pidetty ja kaikki huollettu. Iskarit saaneet Toikan käsittelyn kutakuinkin kymmenen ajotuntia sitten. keulasta SPV poissa ja TPC+ tilalla ja 4-tie swingeristä tuli kieltämättä uutta parempi.

e-13 ketkuohjuri, 2 x kiekot ( 823 ja 321 Mavicit), bling-bling ja mmmm-mmmm-mmm,m. kaikenlaista kivaa on kiinni, ja mielen mukaan saadaan osia vielä vaihdettua, niitä nimittäin on kertynyt...

Käsipuolelle arkajalka-isukille aivan liian nopea ja raisu.

Hintaa pyytäisin 2200e tai parhaan tarjouksen mukaan.

Kokeilla saa toki jos kauniisti pyytää, fillari on Haagassa, ja pullakahvit tarjotaan testilenkiltä takaisin odottavalle seuralaiselle ja nääntyneelle kuskille tottakai.

Invalidi-Eebio 0500 668140

UULA JERO - VELO näyttelyn avajaiset huomenna

SoBon sydämmessä (Merimiehenkatu 26) Grappo Galleriassa on huomenna klo 1800 mielenkiintoisen näyttelyn avajaiset.

UULA JERO
VELO
POLKUPYÖRÄ

Kannattaa käydä tarkastamassa mistä on kysymys...

Lisätietoa täältä.

Näyttely on avoinna 13.4 - 3.5.2007

Polkimet

Pojat kiusasivat minua polkimista eilen. "Eihän noilla pysy." "Liian kapeat." Onhan se myönnettävä, että kolme vuotta mahtavasti palvelleet DMR V12 Mag:t ovat kyllä erittäin kuluneet ja piikeistäkään ei ole oikeastaan mitään jäljellä. Kokeilin yhden laskun verran Tonin tuomaria ja epäilys alkoi kalvamaan mieltäni. Loppupäivän jalat tuntuivat lipsuvan polkimilla. Saamarin psyykkaajat.

Kokeilin illalla saada DMR:stä piikkejä irti, mutta kolme vuotta mutaa ja kiviin hakkaamista tekivät tehtävästä mahdottoman, joten nyt pitäisi pähkäillä uusia flattipolkimia. Painoa ei saisi olla enempää kuin 450gr ja leveyttä varpaiden alla vähän enemmän kuin DMR:ssä. Nopealla surffauksella kandidaateiksi löytyivät Xpedon MX Force MX3:set (aika edulliset) tai Syncros Mental Magnesium:t (sikahintaiset)

Kokemuksia ja vinkkejä kaivattaisiin...

Kalpalinna... mutaa ja stuntteja

Eilen aamulla pakattiin Oliverin kanssa auto täyteen varusteita ja lähdimme kohti Kamppia mistä nappasimme vielä Eeron kyytiin. Nokka kohti pohjoista ja tunnin ajon jälkeen olimmekin taas pitkästä aikaa Kalpalinnassa.

Paikalla oli jo kalustoksi miellettävien ZG:n hefejen lisäksi TV4:sen kuvausryhmä tekemässä juttua alamäkiajosta. Eri kokoista ja väristä Trekin Sessionia vilahteli siellä täällä ja harvemmin Kalpalinnassa näkee moista naiskauneuttakaan (ohjelman juontaja). En tiedä mikä oli jutun tarkoitus, mutta siellä ne konttasi Sexy Boy/Girl-linjojen alun jyrkässä mutamäessä. Vissiin yrittivät opettaa noviisille miten mäkeä mennään alas. Ohi ajellessani todistin mm. OTB:t ja puunhaluksen. Auh. Propsit koekaniinille - aika duudsoni.

Mutaa oli hissilinjalla ja muutamissa paikoissa ihan riittävästi ja se kuivui kevät auringossa mukavaksi betoniksi pyörän pintaan. Muuten polut olivat jo todella hyvässä kunnossa. ZG-sirkusryhmä on keväällä kunnostautunut tekemällä isosta droppilinjasta ISON (Usko, Toivo ja Rakkaus). Toinen uusi linja on Hyppivä Kameli, joka vaikutti todella messevältä. Sitä pitää päästä kokeilemaan, kunhan tulen sinuiksi tuon M3:n ilmailuominaisuuksien kanssa. Kaikkea muutakin polunparannusta ja tuunausta oli tapahtunut, joten hyvältä näyttää.

Kameroita oli mukana pienen studion verran, mutta yhtään kuvaa ei kerennyt ottamaan, kun piti ajaa ja korjata pyörää. M3:sta lähti takajarrulevy irti - onneksi hissijonossa - joten mitään kunnon damagea en saanut aikaiseksi. Käytetään sitä ruuvilukitetta (mutku se oli loppu). Pyörä kulki kaikenkaikkiaan hyvin ensimmäiseksi kalpisreissuksi, mutta paljon on vielä säädettävää, kunnes se on "minun pyörä".

Sunnuntaina taas mennään.

Viivi ja Wagner

http://www.hs.fi/viivijawagner/

Alamäkeä Vuosaaressa

Olimme Eeron ja Jimin kanssa Vuosaaressa tänään lykkimässä pyöriä ylämäkeen. M3 sai tulikasteen ja alamäkikausi tuli avattua. M3 on aivan tajuttoman hauska laite.

Olin elänyt siinä harhakuvassa, että Uzzilla pääsee lujaa (siis meikäläisen "lujaa", jota ei pidä sekoittaa yleiseen käsitykseen sanasta). M3:n tasoitti jarrupatit ja nyppylät, meni bermeissä kuin raiteilla ja muutenkin teki ajamisesta pelottavan "helppoa".

Päivän ainoa ongelma oli logistiikassa. Aamulla tuli ilmi, että M3 ei sovi Thulen ProRide telineeseen, joten oli pakko keksiä vaihtoehtoinen kuljetustapa. Nyt alkaakin sopivan kattotelineen, etsiminen. En halua mitään ratkaisuja, missä pyörä pitää laittaa atomeiksi ennen siirtymiä.

Olipas mukava päivä. Tässä pokkarilla näpsittyjä kuvia allekirjoittaneen ja Jimin toimesta. Kuvissa on muitakin nyppyllä viihtyneitä. Petelle kiitokset Bermi-linjavinkistä. ;)

Intense M3 säätöä vaille valmis

M3:n kiekot tulivat eilen valmiiksi ja tänään hain sitten Syncroksen Bulk 7075 tangon. Töistä kotiin tultuani niputin pyörän kasaan ja kävin pihalla pumppaamassa ja nappaamassa pikkukameralla kuvan.

Jarruletkut ovat vielä lyhentämättä ja kaikki säädöt tekemättä, joten iltapuhdetta riittää vielä. Huomenna olisi tarkoitus - ellei sada lunta - mennä Vuosaareen harrastamaan ylämäkityöntöä. Tolppakuvatkin pitää ottaa, kunhan keretään.

Matalaa ohjaamoa...

Nenässä on pussillinen palkokasveja. :( Mistään ei löydy 1" nousulla olevaa Oversize riser-tankoa, jossa taivutukset maksimissaa 8 ja 5 astetta.

Ranteet eivät oikeen pysy kyydissä kovemmilla taivutuksilla ja M3:seen pitäisi nyt nopeasti löytää tanko. Pääsiäisviikonloppuna olisi tarkoitus mennä pyörää kokeilemaan.

Jos jollain on vinkkiä mistä löydän Easton EA70 685mm-1" Lo Rise-31.8 Clamp-tangon, niin olisi erittäin kiitollinen.

Keskuspuisto Outlaw 2007

Ensimmäinen perinteinen Keskuspuisto Outlaw kilpailu on nyt takana. Sunnuntaina Laakson kentälle kokoontui vajaa parikymmentä pyöräilijää tarkoituksenaan ajaa ”salaa” kilpaa keskuspuiston poluilla.

Alunperinhän KO2007 oli tarkoitus pitää lumisilla poluilla, mutta missasimme talven parhaan viikonlopun, jolloin polut olivat mitä parhaimmillaan. (Tämä oli siis se viikonloppu, jolloin Talvienska oli peruttu ”huonojen sääolojen” takia. hehe). Seuraavana viikonloppuna polut olivat jo liian velliä ajettavaksi. Näistä syistä siirsimme KO2007:n ensimmäiseen sopivaan viikonloppuun.

Eilis aamu alkoi vahvasti. Krisse soitti minulle kello 10, että keksi joku keino millä saamme Ekin hereille, jotta saamme radiopuhelimet. Eki oli ollut kuuntelemassa Heviä ja nukkui sohvallaan kuulemma vaatteet päällä. Mikään ydinsotaa pienempi asia ei herraa saanut hereille, joten radiopuhelimet jäivät saamatta ja jouduimme turvaamaan kännyköihin. Ekille kyykkyhyppyjä...

Jim ja Krisse olivat merkanneet polkuja koko aamun ja pääsimme aloittamaan kisaamisen hienosti kaikkiin kisoihin kuuluvan noin tunnin myöhästymisen jälkeen. Lähdimme siis ensimmäiselle erikoiskokeelle noin kello 12. Minun itsemääräämäni nakki oli kuvata tapahtuma, joten poljin poluille aina muiden edellä ja etsin mukavan kannon missä nököttää ja ottaa kuvia. Metsässä ajajia hiljaa odotellessa tulee huomioitua kaikenlaista. Sää suosi ja metsässä hiippaili ulkoilijoiden lisäksi mm. fasaaneja, jäniksiä, oravia, variksia ja yksi haukka tms.

Ensimmäisellä erikoiskokeella ohitseni ajeli vielä hymyileviä kuskeja, mutta hymyt alkoivat vähitellen laantua kun erikoiskokeet etenivät. Kuvaajana polkuja oli mukava päästellä, kun pääsi lepäilemään välillä – kunnes viimeisellä EK:lla koin ”Ground Hog Day-ilmiön. Lähdin kuvauspaikaltani viimeisen ajajan perään päästäkseni maalialueelle. Jonkin aikaa polkua runtattuani huomasin olevani loopissa – eli palasin samaan paikkaa mistä lähinkin. Hetkellisen SoBolaisen paniikin (Olen metsässä yksin!!!) jälkeen lopulta kuitenkin löysin maaliin. Suurin osa kuskeistakin oli löytänyt perille, joten kisaa voi ainakin siltä osin pitää onnistuneena(ish).

Koska kuitenkin kisailimme, niin laitoimme ajajat myös järjestykseen ja KO2007 voittaja oli Dani jonka vanavedessä toiseksi ajoi Kalkkunalenkeillä meitä viikoittain nöyryyttävä Eero. Dani kuittasi voitostaan Ranskalaista shampanjaa ja Eero Muumi-suklaamunan. Naistensarjan ylivoimainen voittaja oli Marika ja saa juhlia murskavoittoaan vaaleanpunaisella Cava:lla. DFL sai paketillisen Intialaisesta apteekista bongattuja PartySmart-kankkuspillereitä (take one 30min, before the first drink). Palkintojenjako oli hyytyneistä kuskeista ja järjestäjistä johtuen hieman vaisu ja ensi vuonna pitääkin keksiä erikoskokeiden välille virvokkeita ja syötävää jota voi sitten oksennella viimeisillä legeillä.

Allekirjoittaneella oli mukava päivä kisoja kuvatessa ja järjestämme hyvin todennäköisesti kisailut myös ensi vuonna – silloin jätän kuvaushommat muille. Ajajat voivat kommentoida kisoja alle – olisi hauska kuulla kommentteja traileista yms.

Nyt on jäljellä polkumerkintöjen poistaminen ja sitten alamme suunnittelemaan Helsinki-Bordaux Turkeystyle – reissua.

Keskuspuisto Outlaw Top 5 yhteisaika:

1. Dani 20:46.69
2. Eero 21:26.06
3. Ari 23:38.57
4. Krisse 24:26.94
5. Iikka 25:26.47

Kuvia polun varrelta...

OT: Kalliossa jyrähti

Kävin lauantai - sunnuntai välisenä yönä Kalliossa NightLife:ssä kuvaamassa Rujo:n keikan. Bändissä kitaroi Aleksi ja meno oli nimensä veroista. Jos raskaampi poljento kiinnostaa, niin kannattaa tutustua..

RUJO

Tästä MP3 maistiaisia