Epic

Liikkuminen ei ole loppunut...

Viimeiset vuodet on mennyt täällä:

http://painikalkkuna.blogspot.fi

Chumba...

Chumba on ollut kellarissa valmiina useamman vuoden, kun Jiu Jitsu on vienyt kaiken vapaa-ajan. Nyt se on kuitenkin päässyt metsään, kun lainasin sitä Jesselle. :D Yritän tosin syksymmällä itsekkin päästä edes kerran...

Chumba XCL ja Pike 545

Tuli tilattua Tarmolta osia trailipyörään... seurataan mitä tapahtuu seuraavaksi...

Vai onko....

...jää nähtäväksi...

This is the end...

This is the end. Beautiful friend. This is the end. My only friend, the end

Of our elaborate plans, the end. Of everything that stands, the end. No safety or surprise, the end. Ill never look into your eyes...again

Can you picture what will be. So limitless and free. Desperately in need...of some...strangers hand. In a...desperate land

Lost in a roman...wilderness of pain. And all the children are insane. All the children are insane
Waiting for the summer rain, yeah

Theres danger on the edge of town. Ride the kings highway, baby. Weird scenes inside the gold mine. Ride the highway west, baby

Ride the snake, ride the snake. To the lake, the ancient lake, baby. The snake is long, seven miles. Ride the snake...hes old, and his skin is cold

The west is the best
The west is the best
Get here, and well do the rest

The blue bus is callin us
The blue bus is callin us
Driver, where you taken us

The killer awoke before dawn, he put his boots on. He took a face from the ancient gallery
And he walked on down the hall. He went into the room where his sister lived, and...then he
Paid a visit to his brother, and then he... He walked on down the hall, and... And he came to a door...and he looked inside.

Father, yes son, I want to kill you
Mother...i want to...fuck you

Cmon baby, take a chance with us
Cmon baby, take a chance with us
Cmon baby, take a chance with us

And meet me at the back of the blue bus
Doin a blue rock
On a blue bus
Doin a blue rock
Cmon, yeah

Kill, kill, kill, kill, kill, kill

This is the end. Beautiful friend. This is the end. My only friend, the end

It hurts to set you free. But youll never follow me. The end of laughter and soft lies. The end of nights we tried to die

This is the end


-Doors

Säätämistä

Tuli myytyä M3 runko ja keula Turkuun "Bootille" ja nyt on hieman hämmentynyt olo, kun ei ole alamäkirientoihin sopivaa pyörää. Commencalin Meta 4.1 kyllä löytyy tallista, mutta sitä ei viitsi rikkoa kalpiksessa ja tuskin sillä kovin hauskaakaan siellä olisi, kun on enempi tuollainen keskuspuisto-ohjus. Joku voikin läntätä minulle 2Ke käteen ja tulla hakemaan tuon priimakuntoisen L kokoisen Meta 4:n niin saan budjettia freeride pyörän rakentamiseen... :) Blogia ei oikein jaksa kirjoitella.... :(

Calpiskauden päättäjäiset

Trailcrew förevisar! 20-21.10.2007 vietetään Kalpiksen "virallisen" ajokauden päättäjäisiä. Ohjelmassa muun muassa:

Lauantai 20.10
-Hyppykisa: paras linse & paras temppu

Sunnuntai 21.10
-Chainless DH: Sidewinder ketjuitta, juoksulähtö!

Molempina päivinä kuvaaja (tai kuvaajia) mestoilla, tarkemmat kuvauskohteet ilmoitetaan myöhemmin. Jos sinusta ei vielä ole palstakuvaa, nyt on mahdollisuutesi! Lämmintä purtavaa tarjolla myös, ja yöksikin kannattaa jäädä. Tästäkin tarkemmat tiedot myöhemmin.

Seuraa tätä topikkia, tarkemmat tiedot melkeinpä kaikesta laitetaan jahka kuviot selviää.

Auta Burmaa...

Laita listaan nimi hyvän asian vuoksi:

Burma is ruled by one of the most brutal military dictatorships in the world. For decades the Burmese regime has fought off pressure--imprisoning elected leader Aung San Suu Kyi and democracy activists, wiping out thousands of villages in the provinces, bringing miseries from forced labour to refugee camps.

But last Tuesday Buddhist monks and nuns, revered in Burma, began marching and chanting prayers. The protests spread—now they're growing by tens of thousands every day, as ordinary people, even celebrities and comedians join in.

http://www.avaaz.org/en/stand_with_burma/tf.php?CLICK_TF_TRACK

Peaceful protesters numbered 20,000 on Saturday, 30,000 on Sunday, 100,000 today. This week, they could win a new life for their country. In the past, Burma's military rulers have massacred the demonstrators and crushed democracy. This time it can be different—but only if the world stands with the Burmese.

Global leaders are gathering now in New York for the annual United Nations summit. In speeches and press interviews, we need them to show Burma's military junta how grave the consequences will be if they crush the protesters with violence this time. Click below urgently to sign the emergency petition supporting the peaceful protests in Burma, it’ll be delivered to UN Security Council members and the UN press corps all week:

http://www.avaaz.org/en/stand_with_burma/tf.php?CLICK_TF_TRACK

Tarmon ja Mikan Interbike Blog

Hi5Bikesin Tarmo lähtee ensi sunnuntaina Mikan kanssa interbikeen ja tavoitteena on laittaa liveraporttia blogiin meidän pohjolaan jäävien iloksi.

Blogia voi seurata täältä: http://interbike.blogspot.com/

Hiljaista pyörärintamalla...

Eipä ole tullut harrastepyöräiltyä sitten Vuokatin. Vapaa-aika on mennyt pääsääntöisesti, joko Jiin kanssa painiessa BJJ-kuvioissa tai sitten edeltä mainitun aktiviteetin tuottamien vammojen paranteluun. Krisse ja Eero sentään ovat pitäneet lippua korkealla Mielakan DH-kisoissa. Katsotaan jos saataisiin Krisse kirjoittamaan kisaraporttia vaipanvaihtokiireiltään. Minä vietin tämän Sunnuntain vapaaharjoituksissa kisailemassa kumpi saa nopeammin mountista kuristuksen (tervettä kisailua) kiinni ja katselemalla UFC74:sta... Ensi viikolla voisi vähän pyöräilläkkin.

OffTopic: Ground Game DVD Traileri

Helsingin Itsepuolustuskoulun Timo Räkköläisen kehittämän Ground Game konseptin tulevan DVD:n traileri löytyy YouTubesta.

Ground Game:n idea on opettaa miten puolustaudutaan jos joudutaan tilanteeseen, että joku käy päälle ja kaataa tonttiin. Miten sieltä päästää pois mahdollisimman nopeasti ja tarvittaessa "neutralisoidaan" tilanne. Kävin keväällä Ground Game seminaarissa ja suosittelen Ground Game Seminaareja ja tulevaa DVD:tä kaikille itsepuolustuksesta kiinnostuneille.

Vuokatti DH

Olimme Eeron ja Oliverin kanssa Vuokatin DH-kisoissa. Lähdimme perjantaiaamuna noin 600km:n ajelulle ja GPS:n siivittämänä saavuimme seitsemän aikaan illalla Vuokattiin. Eero oli varannut hienon hirsimökin meille kolmelle, joten hyvältä vaikutti tuleva viikonloppu.

Jimi oli ollut Vuokatissa jo vajaan viikon, joten lähdimme hänen opastuksella Vuokattikierrokselle ja ajoimme Subukalla mäen päälle, josta lähdimme katsastamaan kisarataa. Perjantai-illan hämyssä rata näytti muikealta ja erittäin haastavalta. Nukkumaan mennessä ei meinannut uni tulla, kun päässä pyöri selviiköhän radasta hengissä alas.

Lauantaiaamuna lähdettiin harjoittelemaan. Ajoin ensin muutaman runin Oliverin kanssa todella hauskaa bermirataa ja sitten suuntasin kohti kisamäkeä. Ensimmäinen lasku todisti, että nykyajan alamäkipyörillä pääsee lähes mistä vaan alas. Vaikka lauantaina satoi pitkin päivää, niin Tarmolta Hi5Bikesistä haetut Arrow Racingin MudX renkaat pitivät kuin tauti ja rata oli oikeastaan aika helppo ajaa alas. Kunhan piti vauhdin kohtuullisena.

Sunnuntai oli kisapäivä. Ilma oli paljon parempi kuin lauantaina ja rata kuivui hyvää vauhtia. Päätin kuitenkin pitää mutarenkaat alla, koska suurin osa radasta oli todella pehmeää ja Arrowit tuntuivat pitävän todella hyvin. Kun harjoituslaskut oli ajettu, rata suljettiin viime hetken tarkistuksia varten ja ryhdyimme odottamaan kisan alkua. Totesin, että minut oli laitettu harrastesarjan viidenneksi lähtijäksi ja vatsaan räpsähti perhosia niin, että piti painella vessaan jännäkakalle.

Kun lähtöön oli enää puolituntia, niin ensiavun kaverit tulivat kertomaan, että Oliver oli pannuttanut bermiradalla ja makasi nyt ensiavussa. Juoksin tukkapystyssä paikalle, mutta onneksi selvisimme vain mustelmillä ja säikähdyksellä. Oliver oli vetäissyt "takakorkeat" bermiradan nokasta ja lentänyt tangon yli pöpelikköön. Onneksi pojalla on täysi haarniska niskadonitseineen. Totesimme Oliverin kanssa, että tästäkin selvittiin ja lähdin kiireellä aloituspaikalle.

Kiirettä piti. Hissi mene todella hitaasti ylös, kun sitä piti pysäytellä kaiken maailman turistien takija. Meinasi hermo pettää, kun hissimatkaa oli vielä 50 metriä, ensimmäinen ukko lähtee jo radalle ja hissi matelee. Ajoin hissistä suoraan lähtölaiturille ja siitä samantien radalle. Ei paljoa ehtinyt jännittää. Ensimmäinen lasku otettiin varmanpäälle ja selvisinkin pahemmin tötöilemättä maaliin. Ensimmäisen laskun jälkeen olin tapani mukaan listan häntäpäässä. Eero oli ajoi myös ensimmäisen laskun varman päälle ja oli viides.

Toiselle kierrokselle otin "tulos tai ulos"-strategian ja alkupuoli menikin mielestäni varsin mallikkaasti. Tullessani toisen metsään sukeltamisen flättidroppi-paikkaan, tein typerän päätöksen ja ehdin ajatella, että ajetaan metsään täysii, kun on tähän asti mennyt niin putkeen. Sitten olikin näkökenttä täynnä oranssia turvapatjaa (onneksi). Keräilin itseni kasaan ja pinnistin vielä loppumatkan. Pannutus otti kuitenkin sen verran aikaa, että ensimmäisen kierroksen aika jäi paremmaksi. Tällä irtosi 20. sija ajalla 2.14. Eero "omisti" toisella kierroksella ajamalla taas voittoon ajalla 1.52. Ensivuonna voisikin ajaa M30 sarjassa, jossa olisin tuolla ajalla tullut kuudenneksi (kahdeksasta kisaajasta heh), joskin Eerokin on siirtymässä (ja syystäkin) harrastesarjasta M30:siin, joten... :)

Kun kisat oli ja Oliver oli toipunut pannuista, suuntasimme takaisin bermiradalle. Ajelimme vielä muutamat laskut yhdessä ja viimeiseksi laskuksi jäi siirtymälenkin leveän nurmikentän vauhtilasku vierekkäin kohti auringonlaskua. Isä/poika harrastuksen kohokohtia. :)

Maanantaiaamuna lähdettiin ajamaan kohti Helsinkiä ja perille saavuttiin kuuden pintaan. Ehdottoman hieno reissu, joka uusitaan varmasti ensivuonna. Seuraava reissu onkin sitten Mielakan DH-kisat.

Jutun pääkuva: Jaakko Suvala. Muita Jaakon kuvia täällä ja täällä.

Vuokattiin

Huomenna aamulla sukelletaan syvälle NoBo:oon, kun lähdemme Eeron ja Oliverin kanssa kohti Vuokattia ja DH-Kisoja. Aamulla vielä armotonta pakkaamista ja sitten kuusi tuntia autossa istumista. Lauantaina ja Sunnuntaina olisi tarkoitus ajaa alaämäkeä vesisateessa (Forecan mukaan).

Tarmolta olisi vielä tarkoitus aamulla käydä poistamassa Arrowin mutarenkaat, koska DH-rata on kuulemma siimaleikkurilla niitettyä ruohikkomäkeä. Liukasta siis riittää jos taivas repeää. Maanataina lisäraporttia viikohlopun tapahtumista.

Trailii...

Kiekko-ongelmat saatiin ratkottua siihen malliin, että päästiin tänään ajamaan trailia Metalla. Keli oli pienestä ripottelusta huolimatta vallan mainio ja lähdin yksikseni Laaksosta kihnuttamaa kohti pohjoista. Puolen tunnin ajelun jälkeen Krisse liittyi mukaan ja esitteli minulle uusia linjoja keskuspuistosta. Meta kulki kevyesti, mutta alamäet aikeuttavat lieviä paniikki tilanteita, kun on tottunut yli 130mm joustaviin trailipyöriin. Meta 4:ssahan on "vain" 100mm joustoa molemmissa päissä.

Jonkin aikaa ajettuamme matka tössäsi Krissen rengas rikkoon, joka oli uusiutunut viikon takaisen Espoon reissun jälkeen jo pari kertaa. Päättettiin tarkistaa ulkorenkas nyt kunnolla ja sieltähän löytyi kuvotukseksemme injektioneulan kärki. Onneksi en tökännyt sormeani siihen.

Meinasi valahtaa vetelät pöksyihin, kun ymmärsin mikä se oli. Onneksi se ei pistänyt ihon läpi ja Krisse muutenkin rauhoitteli, että HI-virus ei elä pitkään neulassa ja se oli ollut ulkokumissa jo ainakin viikon. Nettiä vielä selatessani vahvistin, että pirulainen elää onneksi vain maksimissaan muutamia tunteja neulassa. Hepatiitti rokotteetkin löytyy ja neula ei tehnyt reikiä, joten onneksi selvittiin säikähdyksellä. Hemmetin epämielyttävä kokemus kuitenkin.

Vikkinä kaikille: Kannattaa aina katsoa, eikä vain kokeillä kädellä renkaan sisäpintaa, jos etsii rengasrikon aiheuttajaa.

Kun rengas oli saatu vaihdettua ja Eerokin oli saapunut paikalle, jatkettiin matkaa ja tavattiin veilä Aleksander Maunulalassa. Sitten tuli minun aika lähteä kotiin ja pojat jatkoivat vielä johonkin suuntaan...

No joo, nyt pitää vähän säädellä Metaa ja perjantaina lähdetään Vuokattiin ajamaan alamäkeä taas kilpaa..

Uuuargh

Totesin juuri, että Hadleyn 20mm akselille olevaa napaa ei voi konvertoida 9mm:ksi. Perkele, nyt on sitten Ultrahipo Hadley/EX819 UST keikot tarpeettomina. Olisi pitänyt vain pysyä niissä Hopen Bulp navoissa missä voi konvertoida kaikkea joka suuntaan. Sapettaa...

Haluaako joku vaihtaa hipotrailikiekot hiposukkiskiekkoihin?

Succis??

Ostin Tarmolta Hi5Bikesistä 4 tuumaa joustavan Commencal Meta 4 numero 1:sen, ilman kiekkoja ja jarruja (jotka minulta jo löytyivät kaapista). Käpistelin aikani Chumbaa, mutta ajattelin, että laitetaan nyt kerrankin oikea polkuohjus, kun on nuo alamäkipyörät erikseen.

Nyt vielä pumppaan Eeron ja Krissen renkaat täyteen vettä, niin minulla on teoreettinen mahdollisuus pysyä kyydissä Keskuspuistolenkeillä.

Alemmasta postauksesa löytyy nyt ylimääräiseksi jääneitä kilkkeitä.

Myydään:

RockShox Pike 545 Dual Air
Vähän ajettu (yksi kaapelihinkkauma ja muutamia naarmuja alajaloissa.) (140mm joustoa)
Hinta 370e.

Fox Vanilla R100
Kaupunki käytössä ollut (100mm joustoa) (2004 malli)
Hinta 200e

Shimano XTR Kammet ja keskiö
2007 malli, ilman isoa ja keskiratasta.
Hinta 200e

En postita ja hinnat valmiiksi tingitty. Olen menossa ensi viikonloppuna vuokattiin ja voin ottaa mukaan. Soita nolla neljä nolla 55 33369 / Kristian

Cannonda -> Chumba

Myin Cannondale Prophetista rungon ja haen parin viikon päästä, kun tulen Espaniasta Tarmolta Hi5Bikesistä Chumba Racingin XCL rungon trailipyörään... Horst-link. Nam.

Commencal lasti Hi5Bikesiin

Hi5Bikesiin saapui perjantaina kuorma-autollinen Commencal pyöriä ja runkoja. Ehdin lähteä paikalta ennen kuorman purkua, joten en tarkalleen tiedä mitä sieltä tuli, mutta rapartoidaan tarkemmin alkuviikosta.

Kalpiksen hissit taas kunnossa.

Puskaradio tiesi kertoa, että Kalpalinnan hissi on korjattu. Eli huomenna mennään taas....

Kanttausta Savannilla

Juhannus on meni mukavasti Savelan skeittiparkissa minillä ja tänään oli sitten pyöräilyn vuoro. Aamulla suunnattiin isommalla porukalla kohti Kalpalinnaa. Mukana olivat isä/poika-tiimin lisäksi Eero, Hösö, Paavo ja Paulus. Ängettyämme kaluston autoihin saavuimme viimein Kalpikseen. Suuntasimme Eeron kanssa kisamäkeä "toiselle puolelle" ja sinne rakennetulle uudelle savannille harjoittelemaan kanttaamista. Ajettuamme kuutisen laskua hurautimme sidewinderiä pitkin autolle juomaan.

Siellä kuulimme, että etupuolen hissi on saanut kunnolla siipeensä. Joku rissa oli hajonnut ja vaijeri oli päässyt väärään paikkaan sillä seurauksella, että hissikapuloita sinkoili vääntyneinä vasemmalle ja oikealle. Tästä seurasi, että hissi oli loppupäivän kiinni ja kuulemma näyttää pahaleta, että ei aukeisi ensi viikonloppunakaan. Jäämme seuraamaan tilannetta.

Loppupäivä menikin sitten kalkkunatrailia ja uutta savannia tahkotessa ja kaikenkaikkiaan oli oikein hyvä ajopäivä, vaikka Paulus ja Paavo saivatkin traumoja kahvilan jäisistä lihapiirakoista.
M3:kin alkaa vähitellen olla sinut kanssani...

Kalpalinnan DH-Kisat

No nyt on elämäni ensimmäiset DH-kisat takana ja tavoite saavutettu. En kuollut, en loukkaantunut enkä ollut viimeinen (ei paljoa puuttunut). Ensimmäinen runi tuli otettua varman päälle, jotta pysyisin pystyssä ja saihin edes yhden ajan. Aikamoista putputteluahan se oli, mutta ensimmäisen kierroksen jälkeen oli vielä kahdeksan hitaanpaakin listoilla ja olin noin puolivälissä listalla. Sami aka Rookie jäi ekalla kierroksellä muutamia kymmenesosa sekunteja, joten toisella kierroksella alkoi olla paineita, kun tavoite nousi pystyssä pysymisestä Samin voittamiseksi.

Toisen runin alku näytti, että tästä ei hyvä heilu, kun ensimmäiset mutkat menivät ihan pipariksi. Yritin putkelle menevällä suoralla kompensoida polkemalla kalkkunan raivolla ja putken ylitys menikin ihan hyvin, kunnes varvas osui johonkin ja metsään sukellettiin pyörän viedessä miestä. Metsässä pumppasin ja poljin niin paljon kuin kykenin sillä seurauksella, että törmäsin lievästi puuhun juuri ennen metsästä ulostuloa. Taas sai polkea vauhtia kiinni ja ohitin roadgapin kanalinjaa (kalkkunat lentää huonosti) pitkin ja saavuin 90-asteen mutkaan, johon jarrutin aivan liikaa ja vauhti putosi lähes nollaan. Taas piti yrittää kuroa vauhtia kiinni ja lopuksi toisen runin aika oli muutaman kymmenyksen hitaampi ensimmäistä runia. Sami oli parantanut sekunnilla - eli turpiin tuli. Helppoahan se tuollaisen juniorin on... :) Muut paransivat sen verran aikojaan, että loppupeleissä minua hitaampia oli vain kaksi ja nopeampia kaksikymmentäkolme. :D

Eero esitti vakuuttavaa ajoa ja voitti koko Harrasteluokan suvereenisti, kovimman kilpailijan Tomi L:n puhjottua ensimmäisessä runissa renkaansa ja toinen meni muuten vaan puihin. Eero paransi toisella runillaan aikaansa vielä sekunnilla ja Krisse esittikin kuulutuksessa (varsin aiheellisesti), että tuollaisella ajolla pitäisi mennä eliteen ajamaan - eikä kiusata meitä kuolevaisia tuollaisella vauhdilla.

Krisse veti rutiinilla itsensä myöskin palkintopallille, tullen kolmanneksi ja sai ainakin minulta ääretöntä rispeksiä vetämällä tuplalinkutukset kisalaskussa roadgapistä. Krisselle ja muille RideFreen järjestäjille muutenkin suuret kiitokset järjestelyistä, jotka tekivät ensimmäisestä kisastani ikimuistoisen kokemuksen. Yhtenä hilpeimmistä tunnelman luojista oli Paulus lähettäjänä ja ehdotankin vakiduunia tälle fixedgearhooliganille Kalpalinnan kisoissa. Hösölle myös suuret kiitokset Kalpalinnan kovaäänisimmästä kannustuksesta. Oikeesti laittoi polkemaan lujempaa. Ihmeen hiljaa muu porukka oli.. :I

Kivaa oli ja kiitos kaikille hienosta kisaneitsyyden menetyksestä. Kuten neitsyet yleensäkkin - aikamoista räpellystä se ole ja nyt pitääkin värväytyä Eeron valmennettavaksi, jotta saadaan vähän vauhtiakin ensikerralla.

Kuviakin olivat jotkut ottaneet ja tässä linkkejä:
AU:n ottamat kuvat
Spacekin ottamat kuvat
Hösön ottamat kuvat
Mikko Rantasen ottamat kuvat

Jutun kuvassa Eero Teräs ja kuvan otti Spacek

Sobo-Borgaux turkey style 2007

No niin, nyt olisi ekat kuvat reissulta katsottavissa otsikkoa klikkaamalla. Monia elementtejä oli tosiaankin havaittavissa päivän aikana: matkalla navakkaa (vasta)tuulta, saavuttaessa Porvooseen poltetta iholla ja sitten lopuksi melko kosteata loppuiltapäivää, -iltaa ja -yötä :). Itse en ainakaan muistanut illasta digifilmille tallennettuja hetkiä enää ollenkaan niin tarkasti. Ensi vuonna uudestaan!

Tunnit loppuu päivistä...

Kesäkelit ovat tuoneet niin paljon aktiviteettejä, että ei ole pahemmin blogia ehtinyt kirjoittelemaan. Toisaalta eipä ole pyörärintamalla mitään ihmeellistä tapahtunutkaan.

Viikon päästä olisi Kalpalinnan DH-Osakilpailu, johon olisi nyt tarkoitus osallistua. Tämä edellinen viikonloppu meni toisen rakkaan harrastukseni parissa ja siitä taas voi lukea täältä.

Vieraskynä: Pakollinen kesäräntti

Aajee,

Huolestuneena olen seurannut, että ollaanko täällä jo niin rutinoituneita, ettei perinteistä "kesä stadissa, landet pyöräteillä, stadi hunningolla" -juttua ilmesty lainkaan tänä kesänä.

Päätin avata ruikutuksen kertomalla hienoista pannuista, (linkki videoon >>) jotka onnistuin vetäisemään Nishikilläni (jep, se sininen) eilen, kun ruoholahden kohdalla eräskin hemmo päätti jenkkifutaajan innolla (ja olemuksella) paukata tyylipuhtaasti takaviistosta suoritettuun kylkitaklaukseen. Tuloksena näpsäkkä pyörän ja miehen sulava sivuttaissiirtymä asfalttiin, rullalle vääntyneet vanteet, mustelmia ja pari naarmua. Niin ja sillä taklaajalla ainakin eleistä päätellen pari katkennutta kylkiluuta. Kaveri tajusi erheensä ja minä tokaisin, että "taidat hoitaa omat vauriosi..." Ikävä kyllä huomasin fillarin saaneen osumaa vasta hiukan myöhemmin, kun ketjut pomppasivat, sen verran olin itsekin pihalla tilanteessa.

Joten jos joku tietää netissä majailevasta rihtausoppaasta, otan mieluusti tiedon vastaan :D Fillari on nyt hetken projektina telakalla, kunnes saan sen taas ajokuntoon.

Edit: löytyi...

Sillä välin kesämusaa!
Madball
lisää Madballia

/Aleksi, "The invisible" hangaround memeber

Sobo-Borgaux 2007- Tumuvalas töytäisee

Widu yeah!

Porvooseen vastatuulessa nelisen tuntia.... Pari reilua kebupysäytystä matkalla, Porvoosta hyvät eväät messiin ja Ruuneperilla takaisin. 1-2-3-Tumuuuuut! Ylläripylläri, Kauppatorille takaisin tultuamme oli stadi ihan vieraan oloinen :)! Nyt on juotu ja syöty, ja hitusen kärvennetty nahkaa auringossa. Mä oon valmis, moni muu ei.

C ya.

Kuvia sitku.

Meri-Teijon DH-Leiri

Nyt kun tallista löytyy oikea alamäkipyörä, niin onhan sitä kokeiltava kisoissakin. Ensi viikonloppuna on Meri-Teijossa DH-Kisat ja Krisse aka Fasaani ilmoitti muutama viikko sitten, että olisi mahdollista järjestää Meri-Teijossa "harjoitusleiri", koska heillä on "mökki" muutaman kilometrin päässä rinteestä.

Viime perjantaina sitten pakkasimme Oliverin kanssa pyörät ja haarniskat autoon ja lähdimme hakemaan itä-Helsingin Teräsreittä aka Eeroa Kivikosta. GPS, tuo Sobolaisen paras kaveri villissä erämaassa, johdatti meidät perille ja noin klo 1800 olimme valmiit suuntaamaan kohti länttä. Huristimme pitkin Turun moottoritietä ja pidimme ensimmäisen tauon Nesteen huoltamolla, jossa liityimme isäntäperheen imuun. Kahden auton kolonnana saavuimme sitten Saloon, jossa kävimme paikallisessa marketissa täyttämässä ruokavarastot. Meidän kasvisruokavalio- ja Eeron "minä en syö valkoista sokeria"-päähänpinttymät aiheuttivat lievää päänvaivaa kaupassa, kun pohdimme viikonlopun ruokalistaa. Sopu syntyi ja pääsimme viimein määränpäähämme.

Krissen "mökki" osoittautui hulppeaksi kivihuvilaksi merenrannalla. Rantasauna, hiekkaranta, ulkohuusit ja muut "mökkielämän" ylellisyydet löytyivät ja ensimmäinen tunti menikin muikisteltaessa paikan mahtavuutta. Täällä kelpasi pitää DH-Leiriä. Sekalainen porukkamme majoitettiin alataloon, joka oli entisestä navetasta konvertoitu kesäasunnoksi. Navetan ullakko toimi huoltokeskuksena, jossa virittelimme pyöriä ajokuntoon. Perjantain iltaohjelmaan kuului vielä iltapalan syönti ja sitten kömmittiin nukkumaan.

Aamulla nukuttiin hieman pidempään, hienosäädettiin pyöriä, syötiin tuhti aamupala ja sitten olikin aika lähteä kohti Meri-Teijon "alamäkikeskusta". Sateinen aamupäivä alkoi vähitellen selkenemään, kun tulimme paikalle ja hissit käynnistettiin meille neljälle. Rata oli tässä vaiheessa vielä aika liukas ja lähdön jälkeinen uusi tupla todella pehmeä. Tämä meinasi koitua jokaiselle turmaksi, kun pehmeä nokka imaisi noin 70% vauhdista, mikä hieman hankaloitti alastulon saavuttamista. Päivä alkoi kuitenkin kirkastua ja rata kuivui kovaa vauhtia.

Oliver ilakoi pääasiassa mäkiautoradalla, meidän muiden tahkotessa tulevaa kisarataa. Eero ja Krisse menivät odotetusti hirveää haipakkaa alusta asti, mutta minä ihmettelin M3:sen tarjoamaan jouston määrää ja käyttäytymistä aika monen laskun ajan. Toinen "droppi" aiheutti minulle aluksi kirjaimellisesti ylitsepääsemätöntä päänvaivaa, kun en meinannut saada droppia edeltävästä mutkan liukkadesta yms. johtuen riittävästi vauhtia droppiin. Liian hiljaisella vaudilla takarenkas jäi vajaaksi ja jysähti vastapattiin aika monta kertaa. Tästä johtuen upouudessa EX823 takakiekossa on nyt muikea flat-spotti... no joo, ajettavaksihan ne on tarkoitettu. Loppulta tarpeellinen vauhti alkoi löytyä ja ajaminen rentoutui huomattavasti. Sen verran kaulaa Eero ja Krisse kuitenkin vetivät, kun lähdin imuun, että mitään häikäisevää sijoitusta ensimmäisistä kisoista on turha odotella. :)

Jossain vaiheessa päivää rinteeseen ilmestyi radanrakentajia susikoiransa kanssa ja toisen dropin perään rakentui nopeasti shikaani, joka vähän hillitsee vauhtia ennen metsään sukeltamista. Isot kiitokset rakentajille. Rata on ainakin näin kisaamista aloittelevalle, todella hauska. Eteenkin radan alku ennen metsäosuutta on ehkä yksi hauskimmista pätkistä mitä on tullut ajettua. Metsäosuus vähän tökkii flow:n puolesta, mutta sekin taitaa olla enemmän ajajasta, kuin radasta kiinni.

Mäessä tuli viihdyttyä noin viisi tuntia ja sitten suunnattiin takaisin kohti leiriä. Pyörien pesun ja huollon jälkeen lämmitettiin sauna (ehkä paras sauna maailmassa) ja mentiin uimaan. Vesi oli odotetusti aivan tajuttoman kylmää, mutta Eero ja Oliver viihtyivät siellä kuin se olisi ollut 24-asteista. Ihme jääkarhuja. Illalla vielä syötiin niin, että napa raikasi ja pyolenyön jälkeen kömmittiin taas nukkumaan.

Sunnuntai aamupäivä vielä vietettiin nauttimalla mahtavasta mökkielämästä ja sitten olikin aika suunnatata takaisin Helisinkiin odottamaan seuraavan viikonlopun kisoja. Mahtava reissu ja suuret kiitokset Krisselle, Jaanalle, Koirille ja muulle perheelle.

Kuvat reissusta

Kalkkunain kesäretki Espoon Suvisaaristoon

Lauantaina 19.5. minä, Eki, Kristian ja Krisse suuntasimme Kalkkunatolpalta kohti Suvisaaristoa korkataksemme kesäkauden grillaamalla ja juomalla olutta auringossa saaristolaismaisemissa. Sobosta etenimme leppoisaa retkivauhtia Länsiväylää pitkin Suomenojan Biltemalle, jossa Sami odotti liittymistä seuraamme.

Biltsusta nappasimme pari kertakäyttögrilliä mukaan ja joimme hieman virkistävää olutta, jonka jälkeen jatkoimme jonkun espoolaiskaupunginosan kaljakaupan kautta kohti Suvisaaristoa.

Melko kovan tuulen vuoksi jouduimme valitsemaan pohjoiseen suuntaavan grillauspaikan, ja sopiva sellainen löytyi hieman ennen Suvisaaristoon vievää siltaa. Parhain paikka olikin jo varattu, joutsenpari hengaili idyllisen kallioniemen vieressä, joten siirryimme suosiolla toiselle kalliolle. Siellä olikin valmiiksi muurattu grilli, joten pääsimme heti tosihommiin -siis grillit kuumaksi ja oluttölkki auki!

Olin edellisenä päivänä tehnyt valmiiksi pastasalaattia ja grillattavaksi kasvis-halloumijuustovartaita ja kanaa. Paketti makkaraa sinappeineen oli tietty pakko ottaa myös mukaan, ihan perinteen vuoksi. Oman ja muiden nälän takia pidin vähän turhan kiirettä grillauksessa, sillä lopputuloksella että sekä kana että makkarat menivät hiukan tumman paahdon puolelle :). No, oli miten oli, mainiolta tuntui maistuvan, ja auringonpaiste ja olut toivat kivan kesäisen tuulahduksen rantakalliolla istuskeluun.

Hetken ruokaa sulateltuamme pakkasimme kamppeet ja suunnistimme kohti lähivenekerhon kahvilaa, jossa meitä odotti jälkkäri - munkkikahvit. Ei paha!

Sami erkani joukosta kahvittelun jälkeen, ja me muut suuntasimme kohti keskustaa. Paluumatka sujui yllättävän kovalla temmolla, taisi kaljanhimo painaa päälle :). Ekin jatkaessa iltaansa muissa kuvioissa, lähdimme me muut kohti Gloria-teatteria jossa Aleksin bändillä, Rujolla, oli keikka. Fillarit ankkuroimme tukevasti kaiteeseen vastapäisen oikeusministeriön rappusille ja ei kun mättömetallia koneeseen! Konserttisali ei ainakaan liiallisesta väenpaljoudesta kärsinyt, mutta pojat jaksoivat tsempata ja antoivat hyvän shown! Kiitos Aleksille ja kundeille, hyvältä kuulosti!

Päätimme korkata terassikauden samalla kun kerran oltiin liikenteeseen päästy, joten poljimme Mikonkadun terassimaailmaan ja jäimme vielä parille sinne. Siinä vaiheessa kun hengitys rupesi liiallisesti höyryämään viilenevässä kevätillassa, suuntasimme kotiinpäin Kaivari-ketunlenkin päätteeksi!

Mukavaa oli, kiitos kaikille osallistuneille!

Kaikki kuvat täällä: http://www.trailikalkkuna.com/gallery/suvisaaristo

Kesäillan trailit

Oltiin eilen illalla Jimin, Krissen ja Teon kanssa varsin kesäisellä traililenkillä. Viime lenkistäni olikin kulunut jo kuukausi. Paikat alkavat olla taas kunnossa edellisten pannuttelujen jälkeen, mutta pienet pelkotilat olivat päällä eilen liukastellessamme päivän sateiden hellimillä juurilla ja kivillä, joten pahimmissa paikoissa meni taluttamiseksi.

Joissain paikoissa polku mutkitteli suurten valkovuokkomattojen halki, oli aika satumetsämeininki auringon pilkottaessa puiden välistä. Kamikaze-oravakin spotattiin loppulenkistä, kuolemaa uhmaten se juoksi polun halki ihan edestäni...

Kivaa oli, vauhti oli sopivan hillitty ja Maunulan majalla juotiin hyvät kahvit. Life's good!

Naiset ja Lapset ensin...

Trailikalkkunoiden lähipiirissä tapahtuu. Sami aka Rookie sai tänään perheenlisäyksenä 2.8 kiloisen tytön ja etsii nyt edullista haulikkoa tulevien poikaystävien varalta. Tarjouksia voi laittaa RF:n palstalla privalla. Toisena iloisena tapahtumana palstan aktiivinen vieraskynä FASAANI, eli Krisse vei puolisonsa vihille viime viikon perjantaina ja on nyt siis ukkomies.

Vieroitusoireita...

Viimeviikonloppuna oli Oliverin 10v. synttärit (23 noin 10-vuotiasta sokerihumalassa samassa tilassa...vieläkin puhalluttaa :)), joten Kalpis-keikka jäi tekemättä. Tänään olisi pitänyt olla trailia, mutta taloyhtiön talkoot pakotti kantamaan pesukoneita ullakolta siirtolavalle. Ensi sunnuntai pyhitetään casa-ankan kuningattarelle.

Alkaa olla lieviä vieroitus oireita, kun ei ole päässyt ajamaan. Onneksi on sentään ollut 10 vuoden tauon jälkeen viimevuonna uudelleen aloitettu päähänlöyntiharrastus lohduttamassa - tänäänkin on niska lievän jumissa kun treenattiin 103-kiloisen Dimitrin kanssa kuristuksesta irroittautumisia ja alasvientejä.

Tauko on tosin tehnyt kalustolle hyvää, kun on saanut hoonata säätöjä kohdalleen... lauantaina on tarkoitus mennä koeponnistamaan Klaukkalan uusi bike-park ja testaamaan toiko Fox40:sen huolto lisää pintaherkkyyttä keulaan.

Klaukkalan tornikeskus avaa Author Bike Parkin
12.5.2007 klo 10.00

Aukioloajat:
Tiistai ja Torstai 16.00 – 20.00
Lauantai ja Sunnuntai 10.00 – 18.00

Hinnat:
Tiistai ja Torstai-iltoina 12,00 €
Lauantaina ja Sunnuntaina 15,00 €
Viikonloppu 20,00 €
Kausikortti 150,00 €

Viralliset avajaiset 9.6.2007

FASAANI: Enskaa

Kävin ajamassa lauantaina 5.5. MTBCF:n järjestämän tämän vuoden ensimmäisen enduron sm-sarjan osakilpailun, huh miten pitkä litania. Olin käynyt tutustumassa reittiin jo ennakolta edellisenä keskiviikkona, mutta silloin olosuhteet olivat todella masentavan märät ja liukkaat. Nyt sateista olivat muistona vain lätäköt, jotka muuttuivat kisan aikana 114 kuskin vaikutuksesta mutavelliksi. EK:t eivät varsinaisesti olleet tuhottoman pitkiä, mutta haastavuus oli melkoinen ja siksi kisa vei ainakin minun kestävyyteni paikoittain aika äärirajoille. Kalkkunalenkeiltä tuttuja naamoja oli lisäkseni Allu ja Eero, sekä KO2007:n voittaja Dani.

Ensimmäinen ja toinen ek olivat pisimmät ja ensimmäinen tuntui ylivoimaisesti pahimmalta. Eka ei ollut niinkään tekninen, eli perkeleen kivikkoinen pätkä, mutta siinä oli monta raskasta nousua ja hyvin vähän rullaavaa kallioharjannetta. Kaiken lisäksi ajoin aavistuksen harhaan äänekkään kannustajajoukon luona, joka ystävällisesti neuvoi minut takaisin ladulle. Harhailu on tämän kaltaisissa kisoissa tyypillisin virheeni, enkä voi sille mitään, että jos rata ei kulje kahden yhtenäisen nauhan välissä, niin satavarmasti löydän jostain vauhdikkaasta kohdasta mielestäni paremman suunnan. Kakkos-ek:lle jouduin lähtemään heti, kun olin siirtymältä selvinnyt lähtöpaikalle ja aavistelin jo noutajan tulevan. Mutta ei, kulki ihan hyvin, vaikka pätkäajoista päätellen ajoinkin himmaillen. Sen verran kovin kuitenkin ryskin, että polkimen virkaa toimittava Crank Brosin vispilä meni rikki. Kakkosen loppulasku Kivikon "dh-radalla" korvasi kaikki sen astiset kärsimykset. Pinittäminen oli todella muikeaa, kun kerrankin ei tarvinnut varoa vastaantulevia. Mutta missä kaikki valokuvaajat olivat? Pitääkö sen kameran kanssa kytätä jonkun perkeleen mutalammikon vierellä tai pahimman räkänousun päällä, en ymmärrä.

Kolmos-ek oli vielä pitkä, mutta jotenkin helpompi kuin edelliset kaksi. Sitten nelosella, jota harjoituksissa joku paikallinen viiripää oli sabotoinut oikein urakalla, saikin tykittää ja pitää hauskaa. Mielestäni kisan hienoin ek ja juuri sopivan pituinen. Lahdentien vierellä kulkeva kivinen rännikin meni polkemalla läpi, mikä tutustumisajossa oli tuntunut täysin mahdottomalta. Ja se loppulasku, <3. Innostuin laskettelemaan niin tiukkoja linjoja, että vasen olkapää kolahti kantatessa puuhun, mutta jättäen onneksi vain jäljen, josta myös tuo kuva Picasassa.

Vitonen oli ihan ok, mutta ajoin taas harhaan ja menetin ainakin puoli minuuttia. Tämä näkyy pätkäajoissa erittäin selvästi, koska muuten paransin aikojani suhteessa muihin koko ajan, mutta vitosella on romahdus sijalle 31. Tästä sisuuntuneena ajoin loput kolme pätkää tarkasti ja kovaa sijoittuen pätkäajoissa sijoille 19-17. Lopputuloksissa olin tour-sarjan 22:s, Allu ajoi vain minuutin nopeammin sijoittuen 20:ksi (jos en olis harhaillu...) ja Eero oli KOLMAS, propsit teräsmiehelle! Dani voitti tourin, eli siirtynee ajamaan pro-luokkaan, jonka muuten voitti Matti Lehikoinen, hyvä Madi!

Kaiken kaikkiaan aika kovaa hommaa tuo enskaaminen, mutta käy varmasti myös ajotekniikka- ja alamäkiharjoittelusta. Loppujen lopuksi on tietysti kyse aivan samasta, kuin Keskuspuiston lenkeilläkin, mutta kolmosen sijasta vitonen silmässä koko ajan. Meidän poluilla on kyllä parempi flow.

Kuvat Picasassa.

Tulokset EBA:n sivuilla.

FASAANI: Hugo auki Kalpiksessa

Sunnuntai oli mukavan kirpeä Kalpispäivä. Paikalla olivat taas kaikki vakionaamat, ZG, Madi ja puolet Suomen alamäkiajajista. Hugon puolella hissi pyöri ja näin pääsin ottamaan tuntumaa peruskorjattuihin Kalkkunamutkiin. Soturia en tohtinut vielä testata, mutta nyt kun näki miten se ajetaan, niin sekään ei enää kuumota samalla lailla kuin ensi kerran nähtynä.

Hitaastakin kuskista saa vauhdikkaita kuvia, kun on hyvä kuvaaja. Kuvat näpsi Naz0. Photoshoppasin omat kuvat, ne löytyvät Picasasta.