Kasasin siis Momentin Jokerin osilla, laitoin kevyet kiekot alle ja säädin 66 SL:n 145 milliä joustavaan asentoon. Keulasta sen verran, että se on todellakin yksi monipuolisimmista keuloista joita tiedän, säädettävyys on huippuluokkaa ja säätäminen on lisäksi todella vaivatonta. Eikä keula paina kuin reilut kaksi ja puoli kiloa! Koko pyörän painoksi tuli 16,4 kiloa, eli ei todellakaan kevyimmästä päästä, mutta satakiloiselle ruholleni melko passseli, ei tarvitse pelätä koko ajan että jotain menee rikki. Talven aikana yritän kuitenkin nipistää puolisen kiloa pois, jos lompakko antaa periksi.
Lähdin lenkille laaksosta kohti maunulaa tuttuja polkuja pitkin. Moment kiipeää todella hyvin, ihan eri maata kuin Joker (vaikka sekin oli ihan kelvollinen), ja paikat joissa meno tyssäsi olivat nyt lastenleikkiä. Sekin pitää ottaa huomioon, että trailia en ole ajanut sitten huhti-toukokuun vaihteen, joten fyysinen suorituskykykään ei ole huipussaan. Olin todella yllättynyt siitä miten hyvin Momentilla pääsee sekä ylöspäin että alamäkeen, ylämäkeen kovempaa ja vaivattomammin kuin Jokerilla, alamäkeen joutui hieman himmailemaan, osittain erilasesta ajoasennosta ja osittain tottumattomuudesta uuteen runkoon. Olin myös laittanut lukkopolkimet kiinni, joten eilinen lenkki oli ensimmäinen metsälenkki lukkiksilla. Olin todella yllättynyt siitä kuinka paljon helpompaa on säilyttää veto vaikeissa paikoissa ja kuinka paljon paremmin kontrolli säilyy sen ansiosta että jalat pysyvät polkimilla. Spedulippoja ei tullut yhtäkään (vaikka pari kertaa oli tosi lähellä) ja muutenkin olen todella vakuuttunut lukkiksista myös maastokäytössä.
Muutenkin oli trailitaidot hieman ruosteessa, ensin minulta puhkesi takarengas keskikonsolin loppupäässä Ruskeasuon lähellä, ja kun olin ryhtymässä renkaanvaihtoon tajusin että pumppu oli jäänyt kotiin. Talutin Ruskeasuon Teboilille, vaihdoin renkaan ja jatkoin matkaa. Puolen tunnin penaltti tuli, mutta lomalla ollaan, joten ei haittaa. Toinen stiplu tuli kun saavuin Maunulan majalle ja tajusin että se on suljettu maanantaisin. Suunniteltu välipala jäi väliin, joten jatkoin kotiinpäin nälkäisenä.
Olen kaikin puolin erittäin tyytyväinen valintaani, vaikka tällä hetkellä tuntuu etten uskalla kovin isosti sillä ajaa rikkoutumisen pelossa. Ehkä se kuitenkin kestää satunnaiset pikku-räädistelyt, mutta ei siitä Åre- tai muuksi isonyppyläpyöräksi ole. Sehän sopii vanhalle ja väsyneelle (ei ollenkaan pelokkaalle) äijälle. Moment on siis mainio midlifecrisis-pyörän aihio! ;)
1 kommentti:
Nii, jos meinaat satakiloisesta ruhosta nipistää puoli kiloa pois, se voi kyllä tuntua lompakossa ;) hehhee...
Olen kade, pitäisiköhän sitä kohta tunnustaa tosiasiat ja siirtyä Arm-A-Dildosta täysjopoon.
Lähetä kommentti