Tottakai Steelduckin uutta lelua piti käydä ulkoiluttamassa, vaikka poluille oli satanut 15 senttiä pakkaslunta. Kalkkunalenkille osallistui yllättäen myös pari ammatikseen pyöräilevää, joiden ennakkoasenne metsälenkkiä kohtaan oli vähintäänkin kriittinen. Yrityksen puutteesta emme kuitenkaan kärsineet, vaan urheasti työnsimme keulan kohti umpihankea.
Taluttamiselta se enimmäkseen näytti, joten aika pian myönsimme tosiasiat ja siirryimme auratuille kävelyteille
pyörittelemään. Maunulan majalla nautitun kahvin jälkeen BC Hellsinki lähti kohden itää ja kalkkunalenkki jatkui verkkaisesti Paloheinään. Jo tässä vaiheesssa Kristian esitti huolensa siitä, että ajammehan me muut vielä hänen seuranaan takaisin Laaksoon siltä varalta, että hän ei yksin siihen syystä tai toisesta kykene. Kristian ilmoitti juhlallisesti Laaksoon saapuessaan, että auto on puolisolla ja hän on taivaltanut koko pitkän matkan SOBOsta täysin epäluonnollisesti polkupyörällä. Minä en moista puppua uskonut, vaan olin aivan varma, että Subukka on jäähallin parkkipaikalla odottamassa. Matka Paloheinään sujui erittäin maltillisella vauhdilla, suorastaan vähän viileä tahtoi tulla alhaisesta sykkeestä johtuen. Uusi lumi oli koristellut maiseman postikorttiin sopivaksi, sellaiseksi Suomikuvaksi, mitä esitellään Blue Wings -lehdessä. Perillä Paloheinänhuippu oli täynnä mahtavasta talvisäästä nauttivia pulkkailijoita ja hiihtäjiä. Eipä oikeastaan muuta, paluumatka samaa rentoa pyörittelyä. Toivottavasti koirankusettajat hoitavat hommansa ja tamppaavat polunpohjat koviksi. Ehdotin jo taitettavien lumilapioiden mukaan ottamista, eli ensin tehdään sata metriä lumitöitä ja sitten ajetaan. Ketkä on messissä?
Kuvatsteelduck:n lisäraportti.Krissen epäilyistä huolimatta Subukka todella oli hyötykäytössä ja ajoin SoBo:sta Laaksoon Prophetilla. Vajaan kolmen kuukauden kammenpyöritystauko oli tehnyt tehtävänsä ja Stadikan kohdalla vastatuulessa oksensin jo henkisesti verta. Laaksossa Krisse, Eero ja
Allu jo odottivat. Hetkeä myöhemmin paikalle saapuivat vielä Paulus ja Marika. Lähdimme Laakson kentän ohi ja nousimme ensimmäiselle polulle. 10cm+ puuterilunta teki ajamisen aika haasteelliseksi ja olin tasan samalla aaltopituudella
BC-Hellsinki-vahvistusten kanssa. Kolmen metrin pyrähdykset
mummorattaalla syvässä hangessa ei ole minun mielestäni kovin ihanaa trailiajelua, joten päätimme keskittyä leppoisaan pyörittelyyn keskuspuiston auratuilla teillä. Maunulaan ajellessa vaihtelimme huvikseen pyöriä ja erittäin hauskana yllärinä koin Pauluksen 29" Karate Monkeyn sinkulan. Pyörä eteni hangessa kuin juna.
Maunulan Majan jälkeen pojat päättivät vielä lähteä käymään Paloheinässä ja hetken harkinnan jälkeen päätin mennä mukaan, koska paljasjalkaisen Sobolaisen ei pidä mennä yksin "metsään". Jalat huusivat hoosiannaa koko matkan Paloheinään ja lopulta käännyimme takaisin kohti etelää.
Krisse ja muut pohjoisen pojat fuskasivat ja menivät Ruskeasuon kohdalta kotiin lämmittelemään ja Eero ja minä jatkoimme kohti Kamppia. Jätin
Eeron Metroasemalle ja pyörittelin hihitellen radan eteläpuolelle. Ämpärillinen heraproteiiniä ja maltoa ja lepäilemään. Reissussa olin 4 tuntia ja 20 minuuttia mistä tunnin voi poistaa kahvitteluista ja muusta seisoskelusta. Kaikin puolin ihan
hauska vuoden ensimmäinen traililenkki. Muutama tuollainen vielä niin reidet ovat taas "ajokunnossa".
Vaikka polkuajelua tuli harmittavan vähän, niin Prophet osoitti olevansa todella mainio trailipyörä. Etuvaihtaja vaatii vähän säätöä, mutta muuten pyörä oli erittäin hyvä hankinta. Kunhan polut tuosta taas nopeutuvat niin Profeetta pääsee julistamaan totuutta poluille... ;)
Lauttasaaren Foxcompissa järjestetään maahantuojien esittelypäivät la-su 3.-4, eli kaksi viikkoa ennen messukeskuksen Fillari 07 -messuja.
BC-Hellsinki esittää / BC-Hellsinfors Förevisar :
Tottakai Steelduckin uutta lelua piti käydä ulkoiluttamassa, vaikka poluille oli satanut 15 senttiä pakkaslunta. Kalkkunalenkille osallistui yllättäen myös pari ammatikseen pyöräilevää, joiden ennakkoasenne metsälenkkiä kohtaan oli vähintäänkin kriittinen. Yrityksen puutteesta emme kuitenkaan kärsineet, vaan urheasti työnsimme keulan kohti umpihankea. Taluttamiselta se enimmäkseen näytti, joten aika pian myönsimme tosiasiat ja siirryimme auratuille kävelyteille pyörittelemään. Maunulan majalla nautitun kahvin jälkeen BC Hellsinki lähti kohden itää ja kalkkunalenkki jatkui verkkaisesti Paloheinään. Jo tässä vaiheesssa Kristian esitti huolensa siitä, että ajammehan me muut vielä hänen seuranaan takaisin Laaksoon siltä varalta, että hän ei yksin siihen syystä tai toisesta kykene. Kristian ilmoitti juhlallisesti Laaksoon saapuessaan, että auto on puolisolla ja hän on taivaltanut koko pitkän matkan SOBOsta täysin epäluonnollisesti polkupyörällä. Minä en moista puppua uskonut, vaan olin aivan varma, että Subukka on jäähallin parkkipaikalla odottamassa. Matka Paloheinään sujui erittäin maltillisella vauhdilla, suorastaan vähän viileä tahtoi tulla alhaisesta sykkeestä johtuen. Uusi lumi oli koristellut maiseman postikorttiin sopivaksi, sellaiseksi Suomikuvaksi, mitä esitellään Blue Wings -lehdessä. Perillä Paloheinänhuippu oli täynnä mahtavasta talvisäästä nauttivia pulkkailijoita ja hiihtäjiä. Eipä oikeastaan muuta, paluumatka samaa rentoa pyörittelyä. Toivottavasti koirankusettajat hoitavat hommansa ja tamppaavat polunpohjat koviksi. Ehdotin jo taitettavien lumilapioiden mukaan ottamista, eli ensin tehdään sata metriä lumitöitä ja sitten ajetaan. Ketkä on messissä?
Sain otettua pakolliset Kalkkunatolppakuvat Prophetista vaikka kädet meinasivat jäätyä. Muutama lisäkuva löytyy myös. Illalla olisi tarkoitus mennä heittämään ensimmäinen pyörähdys. :)
Huh... johan oli speksaus-urakka, mutta nyt se on ohi. Viimeiset n viikkoa olen epätoivoisena speksannut trailipyörää ja viikonloppuna eteen osui muikea tarjous. Kantoluodon Tonin rakentelema uutta vastaava Cannondale Prophet MX. Aikamme kättä väännettyämme pääsimme sopimukseen ja minä saan huomenna pyörän ja Toni pääsee hipospeksaamaan seuraavaa projektia. Kuvia tulee kunhan saan sen raahattua Kalkkunatolpalle. Kuvassa Tonin Prophet, ennen Tonin lopullista "käsittelyä". Nyt kypärävalon akut latautumaan, jotta pääsee ASAP trailille...
Talvi on tullut Helsingin Keskuspuistoon. Kävimme lauantaina Santun kanssa vähälumisilla poluilla pyörittämässä. Dumppi tuli sitten vasta sunnuntaina, nyt on metsä täynnä puuteria. Alkuun miellyttävä yllätys, kun silta löytyi melko läheltä sijoituspaikkaansa Postikeskuksen tienoilla. Kuvassakin näkyvää appelsiininkuorta pidetään yleisesti todisteena siitä, että asialla on ollut niin sanottu rantojen mies. Toivottavasti silta tarjosi suojaa, mutta anna olla VIIMEINEN KERTA! Pitää asentaa webbikamera puuhun, että tietää milloin sinne pitää lähteä kommandopipo päässä.
Mikä ihmisiä vaivaa? Sunnuntaina kävimme treililenkillä Jimin, Santun ja teräsmies Eeron kanssa. Tarkoitus oli ajaa ensimmäistä kertaa porukalla Postikeskuksen tienoilla olevaa uutta linjaa pitkin, jossa hidastavan ojan yli tein joulunpyhinä vanerisen sillan. Vaan eihän sitä enää ollut paikallaan, kun siihen päästiin. Joku oli kokeunut asiakseen siirtää sen muihin tehtäviin, pois Keskuspuiston ulkoilijoita hyödyttämästä. Helsingin rakennusvirastoa tai puliukkoja epäillään, mutta syyllinen saattaa olla tietysti kuka hyvänsä. En vaan voi ymmärtää, enkä hyväksyä, että joku kokee asiakseen puuttua vaatimattomaan pikku projektiini. Myös muihin pyöräilijöiden yleisesti käyttämiin polkuihin oli kajottu, kivisiä alastuloja ja kalliohalkeamien tasoitteluja oli tahallisesti purettu. Pitäisi varmaan betonoida, että pysyy. Nyt kiukuttaa niin, että tekisi mieli leipoa jotain lapiolla tauluun. Polkujen parantaminen ei tietenkään jää tähän, täytyy vain tehdä isompaa, painavampaa, kestävämpää ja parempaa. Toistaiseksi oja pitää ajaa pohjia myöten, jolloin liikemäärää ei jää nousua varten varastoon.
Uuden Bullitin jalanjälillä on näkojään tulossa uusittu Hecklerkin. Kuva on napattu uusimmasta Decline lehdessä olleesta Buyers Guide:sta.
Tralikalkkunat ja lähipiiri viettivät perinteisiä pikkujoulujaan perinteitä kunnioittaen tammikuun alussa. Aloitimme reippaasti saunomalla ja syömällä Hösön tarjoamassa saunassa ja sieltä siirryimme etelä-Helsingin yöhön.... ei siitä sen enempää.. hehe.
Olemme Jimin kanssa vetäneet Keskuspuistoon tuikitutuille treileille pari uutta linjaa. Ilmalassa oli ongelmallinen oja, jonka ylittäminen oli vähintäänkin hankalaa kalliolta laskeutumisen jatkeeksi. Päätin joulun aaton aattona parantaa maailmaa ja kävin illan pimennyttyä auttamassa Hakamäentien tietyömaata pääsemään eroon rakennusjätteestä. Ojaan oli heitetty tikapuumainen rakennelma, joka pituudeltaan passasi sopivasti. Vein sen samana iltana uudelle paikalleen, mutta vielä tarvittiin jotain peittämään tikapuun reiät. Olin saanut samalla viikolla töihin lähetyksen, joka oli pakattu kookkaaseen vanerilaatikkoon. Pidin itselläni laatikon kannen, joka nyt toimittaa sillankannen virkaa. Naulat nakuttelin kiinni välipäivinä, kun muut olivat sulattelemassa kinkkua. Linjalta taisi katketa pari risuakin, joten nyt ojan yli pääsee menettämättä vauhteja. Paikan tietävät ne jotka tietävät. Näkymä menosuunnasta.
Vuosi 2006 on sitten takana ja varsin hauskaa on ollut. Otettiin ensimmäiset polkaisut fikseillä, käytiin älläreissä, ajettiin trailia, ajetiin Kalpiksessa, tehtiin roadtrip Åreen, kaatuiltiin vähän ja vakavastikkin - onneksi toivuttiin, speksattiin, istuttiin Hi5Bikesissä, käytiin Torxi-kahveilla jne.
