
Mikä ihmisiä vaivaa? Sunnuntaina kävimme treililenkillä Jimin, Santun ja teräsmies Eeron kanssa. Tarkoitus oli ajaa ensimmäistä kertaa porukalla Postikeskuksen tienoilla olevaa uutta linjaa pitkin, jossa hidastavan ojan yli tein joulunpyhinä vanerisen sillan. Vaan eihän sitä enää ollut paikallaan, kun siihen päästiin. Joku oli kokeunut asiakseen siirtää sen muihin tehtäviin, pois Keskuspuiston ulkoilijoita hyödyttämästä. Helsingin rakennusvirastoa tai puliukkoja epäillään, mutta syyllinen saattaa olla tietysti kuka hyvänsä. En vaan voi ymmärtää, enkä hyväksyä, että joku kokee asiakseen puuttua vaatimattomaan pikku projektiini. Myös muihin pyöräilijöiden yleisesti käyttämiin polkuihin oli kajottu, kivisiä alastuloja ja kalliohalkeamien tasoitteluja oli tahallisesti purettu. Pitäisi varmaan betonoida, että pysyy. Nyt kiukuttaa niin, että tekisi mieli leipoa jotain lapiolla tauluun. Polkujen parantaminen ei tietenkään jää tähän, täytyy vain tehdä isompaa, painavampaa, kestävämpää ja parempaa. Toistaiseksi oja pitää ajaa pohjia myöten, jolloin liikemäärää ei jää nousua varten varastoon.
5 kommenttia:
Johan on perkele... pitää varmaan paaluttaa silta metrin syvyyteen...
Kunnollinen pikkulaituri, kenties jopa tummaksi maalattuna, olisi voinut olla tuossa kohdassa esteettisesti parempi kuin jätepala vaneria...
Ei ollut jätepala ja jos joku ei tiennyt, niin vaneri harmaantuu ja tummuu ihan nätisti ulkona. Ei puun päälle kannata mitään maaleja levittää.
Pitäisi varmaan virittää rustiikki kelohonkasilta, niin ehkä saisi olla rauhassa...
Aika tyypillistä "jos ei mulla, niin ei sullakaan" mentaliteettia. Ymmärän hiukan paremmin Vancouverin North Shore taistelun, mutta yleishyödyllinen silta Keskuspuistossa..?
Kai siitä joku deegu on saanut hyvän kodin...
Lähetä kommentti