Eilen tosiaankin käytiin Krissen ja Eeron kanssa taas lenkillä. Krisseltä tosin oli jäänyt akku lataamatta, joten kotiinlähtö tuli jo reilun puolen tunnin lenkkeilyn jälkeen.Pitkän sisäisen "eipäs-juupas-lähdenkö-enkö lähde"-väännön jälkeen sain ajokamat puettua päälle ja hypättyä Jämiksen selkään. Kelihän oli pitkin päivää ollut asteen pari plussan puolella, joten polkujen kunto oli suurin pohdinnan aiheuttaja. No, päätin kuitenkin lähteä, ainahan kotiin voi lähteä jos ei nappaa. Ensin kurvasin kalkkunatolpalle suorittamaan pakolliset rituaalit ja nappasin Steelduckilta valot lainaan kun omat lähtivät takaisin Saksaan reklaamationa. Siitä sitten Laaksoon.
Heti poluille päästyämme tajusimme että ne olivat maltillisten plussakelien ja melko ahkeran tamppauksen (kiitos "pojat"! :)) jäljiltä salamannopeassa kunnossa. Krissen kehotuksista huolimatta sekä minä että Eero olimme jättäneet nastat alle, ja poluilla oli kyllä paikoitellen sen verran liukasta että ne tulivat tarpeen. Perussetit vedettiin, yhteensä reilut puolitoista tuntia satunnaisine hyvin lyhyine hengähdystaukoineen. Kunto kesti ja hyvä fiilis oli koko ajan! Kannatti lähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti