FASAANI: Enskaa

Kävin ajamassa lauantaina 5.5. MTBCF:n järjestämän tämän vuoden ensimmäisen enduron sm-sarjan osakilpailun, huh miten pitkä litania. Olin käynyt tutustumassa reittiin jo ennakolta edellisenä keskiviikkona, mutta silloin olosuhteet olivat todella masentavan märät ja liukkaat. Nyt sateista olivat muistona vain lätäköt, jotka muuttuivat kisan aikana 114 kuskin vaikutuksesta mutavelliksi. EK:t eivät varsinaisesti olleet tuhottoman pitkiä, mutta haastavuus oli melkoinen ja siksi kisa vei ainakin minun kestävyyteni paikoittain aika äärirajoille. Kalkkunalenkeiltä tuttuja naamoja oli lisäkseni Allu ja Eero, sekä KO2007:n voittaja Dani.

Ensimmäinen ja toinen ek olivat pisimmät ja ensimmäinen tuntui ylivoimaisesti pahimmalta. Eka ei ollut niinkään tekninen, eli perkeleen kivikkoinen pätkä, mutta siinä oli monta raskasta nousua ja hyvin vähän rullaavaa kallioharjannetta. Kaiken lisäksi ajoin aavistuksen harhaan äänekkään kannustajajoukon luona, joka ystävällisesti neuvoi minut takaisin ladulle. Harhailu on tämän kaltaisissa kisoissa tyypillisin virheeni, enkä voi sille mitään, että jos rata ei kulje kahden yhtenäisen nauhan välissä, niin satavarmasti löydän jostain vauhdikkaasta kohdasta mielestäni paremman suunnan. Kakkos-ek:lle jouduin lähtemään heti, kun olin siirtymältä selvinnyt lähtöpaikalle ja aavistelin jo noutajan tulevan. Mutta ei, kulki ihan hyvin, vaikka pätkäajoista päätellen ajoinkin himmaillen. Sen verran kovin kuitenkin ryskin, että polkimen virkaa toimittava Crank Brosin vispilä meni rikki. Kakkosen loppulasku Kivikon "dh-radalla" korvasi kaikki sen astiset kärsimykset. Pinittäminen oli todella muikeaa, kun kerrankin ei tarvinnut varoa vastaantulevia. Mutta missä kaikki valokuvaajat olivat? Pitääkö sen kameran kanssa kytätä jonkun perkeleen mutalammikon vierellä tai pahimman räkänousun päällä, en ymmärrä.

Kolmos-ek oli vielä pitkä, mutta jotenkin helpompi kuin edelliset kaksi. Sitten nelosella, jota harjoituksissa joku paikallinen viiripää oli sabotoinut oikein urakalla, saikin tykittää ja pitää hauskaa. Mielestäni kisan hienoin ek ja juuri sopivan pituinen. Lahdentien vierellä kulkeva kivinen rännikin meni polkemalla läpi, mikä tutustumisajossa oli tuntunut täysin mahdottomalta. Ja se loppulasku, <3. Innostuin laskettelemaan niin tiukkoja linjoja, että vasen olkapää kolahti kantatessa puuhun, mutta jättäen onneksi vain jäljen, josta myös tuo kuva Picasassa.

Vitonen oli ihan ok, mutta ajoin taas harhaan ja menetin ainakin puoli minuuttia. Tämä näkyy pätkäajoissa erittäin selvästi, koska muuten paransin aikojani suhteessa muihin koko ajan, mutta vitosella on romahdus sijalle 31. Tästä sisuuntuneena ajoin loput kolme pätkää tarkasti ja kovaa sijoittuen pätkäajoissa sijoille 19-17. Lopputuloksissa olin tour-sarjan 22:s, Allu ajoi vain minuutin nopeammin sijoittuen 20:ksi (jos en olis harhaillu...) ja Eero oli KOLMAS, propsit teräsmiehelle! Dani voitti tourin, eli siirtynee ajamaan pro-luokkaan, jonka muuten voitti Matti Lehikoinen, hyvä Madi!

Kaiken kaikkiaan aika kovaa hommaa tuo enskaaminen, mutta käy varmasti myös ajotekniikka- ja alamäkiharjoittelusta. Loppujen lopuksi on tietysti kyse aivan samasta, kuin Keskuspuiston lenkeilläkin, mutta kolmosen sijasta vitonen silmässä koko ajan. Meidän poluilla on kyllä parempi flow.

Kuvat Picasassa.

Tulokset EBA:n sivuilla.