Vuokatti DH

Olimme Eeron ja Oliverin kanssa Vuokatin DH-kisoissa. Lähdimme perjantaiaamuna noin 600km:n ajelulle ja GPS:n siivittämänä saavuimme seitsemän aikaan illalla Vuokattiin. Eero oli varannut hienon hirsimökin meille kolmelle, joten hyvältä vaikutti tuleva viikonloppu.

Jimi oli ollut Vuokatissa jo vajaan viikon, joten lähdimme hänen opastuksella Vuokattikierrokselle ja ajoimme Subukalla mäen päälle, josta lähdimme katsastamaan kisarataa. Perjantai-illan hämyssä rata näytti muikealta ja erittäin haastavalta. Nukkumaan mennessä ei meinannut uni tulla, kun päässä pyöri selviiköhän radasta hengissä alas.

Lauantaiaamuna lähdettiin harjoittelemaan. Ajoin ensin muutaman runin Oliverin kanssa todella hauskaa bermirataa ja sitten suuntasin kohti kisamäkeä. Ensimmäinen lasku todisti, että nykyajan alamäkipyörillä pääsee lähes mistä vaan alas. Vaikka lauantaina satoi pitkin päivää, niin Tarmolta Hi5Bikesistä haetut Arrow Racingin MudX renkaat pitivät kuin tauti ja rata oli oikeastaan aika helppo ajaa alas. Kunhan piti vauhdin kohtuullisena.

Sunnuntai oli kisapäivä. Ilma oli paljon parempi kuin lauantaina ja rata kuivui hyvää vauhtia. Päätin kuitenkin pitää mutarenkaat alla, koska suurin osa radasta oli todella pehmeää ja Arrowit tuntuivat pitävän todella hyvin. Kun harjoituslaskut oli ajettu, rata suljettiin viime hetken tarkistuksia varten ja ryhdyimme odottamaan kisan alkua. Totesin, että minut oli laitettu harrastesarjan viidenneksi lähtijäksi ja vatsaan räpsähti perhosia niin, että piti painella vessaan jännäkakalle.

Kun lähtöön oli enää puolituntia, niin ensiavun kaverit tulivat kertomaan, että Oliver oli pannuttanut bermiradalla ja makasi nyt ensiavussa. Juoksin tukkapystyssä paikalle, mutta onneksi selvisimme vain mustelmillä ja säikähdyksellä. Oliver oli vetäissyt "takakorkeat" bermiradan nokasta ja lentänyt tangon yli pöpelikköön. Onneksi pojalla on täysi haarniska niskadonitseineen. Totesimme Oliverin kanssa, että tästäkin selvittiin ja lähdin kiireellä aloituspaikalle.

Kiirettä piti. Hissi mene todella hitaasti ylös, kun sitä piti pysäytellä kaiken maailman turistien takija. Meinasi hermo pettää, kun hissimatkaa oli vielä 50 metriä, ensimmäinen ukko lähtee jo radalle ja hissi matelee. Ajoin hissistä suoraan lähtölaiturille ja siitä samantien radalle. Ei paljoa ehtinyt jännittää. Ensimmäinen lasku otettiin varmanpäälle ja selvisinkin pahemmin tötöilemättä maaliin. Ensimmäisen laskun jälkeen olin tapani mukaan listan häntäpäässä. Eero oli ajoi myös ensimmäisen laskun varman päälle ja oli viides.

Toiselle kierrokselle otin "tulos tai ulos"-strategian ja alkupuoli menikin mielestäni varsin mallikkaasti. Tullessani toisen metsään sukeltamisen flättidroppi-paikkaan, tein typerän päätöksen ja ehdin ajatella, että ajetaan metsään täysii, kun on tähän asti mennyt niin putkeen. Sitten olikin näkökenttä täynnä oranssia turvapatjaa (onneksi). Keräilin itseni kasaan ja pinnistin vielä loppumatkan. Pannutus otti kuitenkin sen verran aikaa, että ensimmäisen kierroksen aika jäi paremmaksi. Tällä irtosi 20. sija ajalla 2.14. Eero "omisti" toisella kierroksella ajamalla taas voittoon ajalla 1.52. Ensivuonna voisikin ajaa M30 sarjassa, jossa olisin tuolla ajalla tullut kuudenneksi (kahdeksasta kisaajasta heh), joskin Eerokin on siirtymässä (ja syystäkin) harrastesarjasta M30:siin, joten... :)

Kun kisat oli ja Oliver oli toipunut pannuista, suuntasimme takaisin bermiradalle. Ajelimme vielä muutamat laskut yhdessä ja viimeiseksi laskuksi jäi siirtymälenkin leveän nurmikentän vauhtilasku vierekkäin kohti auringonlaskua. Isä/poika harrastuksen kohokohtia. :)

Maanantaiaamuna lähdettiin ajamaan kohti Helsinkiä ja perille saavuttiin kuuden pintaan. Ehdottoman hieno reissu, joka uusitaan varmasti ensivuonna. Seuraava reissu onkin sitten Mielakan DH-kisat.

Jutun pääkuva: Jaakko Suvala. Muita Jaakon kuvia täällä ja täällä.