Painuin kymmenen jälkeen sveitsiläis-asukkieni kanssa kisa-alueelle, jotta voisin auttaa järjestelyissä. Paikalla oli täysi bordelli, koska vapaaehtoisia oli turhan vähän. Ensimmäisenä nakkinani sain lähteä Mekeliininkadun Alepaan viemään rahaa vesitonkkien ostoon. Vähänkö oli Kalkkunalla "lähetti-olo". (hehe)Klo 12 sain kunnian vahtia pääkällopaikan viereisessa "aukossa", jotta kisa-alueelle ei pääse ylimääräisiä. Hupia riitti, kun 25+ asteen lämpötila oli houkutellut puoli Helsinkiä uimastadionille ja kaikkien piti saada kulkea juuri siitä. Vähäisesten vapaaehtoisten vuoksi pääkisan lähtö myöhästyi 3 tuntia, joten sitäkin sai olla selittämässä viiden minuutin välein. Toisaalta luulen, että meillä nakkiapinoilla oli helpot oltavat BC-Hellsingin järjestäjiin verrattuna.
Oltuani neljä tuntia passissa auringossa pääsin vetäisemään kasvissoppaa ja sitten olikin minun Heat, eli vuoro lähteä kisaan. Kisa oli ehkä rankin kaikista (neljästä) älläristä mihin olen osallistunut - parin yön valvomiset, olematon ruoka ja auringossa seisoskelu ainakaan auttaneet valmistautumisessa. Ajoin kuitenkin koko kisan kunnialla läpi ja en kuulemma (kai) ollut viimeinenkään (EDIT: Juu, oli siellä parisenkymmentä poloista, jotka eivät jaksaneet maaliin asti) - joten olen erittäin tyytyväinen (EDIT2: Olen edelleen aika tyytyväinen :)). Harvoin sitä kuitenkaan tälläinen konttorirotta-turisti lähettien EM-kisoihin pääsee ajamaan. Vaikka kroppa oli totaalisen finaalissa maaliin tultaessa, niin sielu hymyili kuin naantalin aurinko. Tolkuttoman hienoa oli. Kiitokset kaikille kirittäjille. Pari kertaa ylämäessä toivoin, että pyörä hajoisi tai jotain, jotta saisi syyn keskeyttää, mutta luonto ei anna periksi ja isoimmat kicksit irtosivat, kun huomasin että jälkikasvuni ja rakas vaimoni olivat reitin varrella hoputtamassa. Sen jälkeen keskeyttäminen ei ollut optio, vaikka reisi kramppasi pitkin matkaa. (vali vali, seli seli)
Pääkisan jälkeen kävin kotona kiittämässä perhettä henkisestä tuesta ja syömässä. Tankkauksen jälkeen suunistin iltaälläreiden rastille auttamaan Puavoa, Jiitä ja Tumea. Jockella oli ehkä ärsyttävin pilli Rio Granden itäpuolella, joka pirisi ja välkkyi. Kun sieltä selvittiin, siirryimme korvat tinnittäen Korjaamolle, jonka edessä oli parkissa massiivinen määrä pyöriä. Meno oli perinteistä, ja tulishow sai aikaan palohälyytyksen. Normi päivä.
Nyt nukkumaan ja huomenna kisaaman Fixed-gear Dualia... mitä lienee onkaan. :)
Tässä kuvia tältä päivältä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti