FASAANI: Talvitönäilyä lumessa

Tottakai Steelduckin uutta lelua piti käydä ulkoiluttamassa, vaikka poluille oli satanut 15 senttiä pakkaslunta. Kalkkunalenkille osallistui yllättäen myös pari ammatikseen pyöräilevää, joiden ennakkoasenne metsälenkkiä kohtaan oli vähintäänkin kriittinen. Yrityksen puutteesta emme kuitenkaan kärsineet, vaan urheasti työnsimme keulan kohti umpihankea. Taluttamiselta se enimmäkseen näytti, joten aika pian myönsimme tosiasiat ja siirryimme auratuille kävelyteille pyörittelemään. Maunulan majalla nautitun kahvin jälkeen BC Hellsinki lähti kohden itää ja kalkkunalenkki jatkui verkkaisesti Paloheinään. Jo tässä vaiheesssa Kristian esitti huolensa siitä, että ajammehan me muut vielä hänen seuranaan takaisin Laaksoon siltä varalta, että hän ei yksin siihen syystä tai toisesta kykene. Kristian ilmoitti juhlallisesti Laaksoon saapuessaan, että auto on puolisolla ja hän on taivaltanut koko pitkän matkan SOBOsta täysin epäluonnollisesti polkupyörällä. Minä en moista puppua uskonut, vaan olin aivan varma, että Subukka on jäähallin parkkipaikalla odottamassa. Matka Paloheinään sujui erittäin maltillisella vauhdilla, suorastaan vähän viileä tahtoi tulla alhaisesta sykkeestä johtuen. Uusi lumi oli koristellut maiseman postikorttiin sopivaksi, sellaiseksi Suomikuvaksi, mitä esitellään Blue Wings -lehdessä. Perillä Paloheinänhuippu oli täynnä mahtavasta talvisäästä nauttivia pulkkailijoita ja hiihtäjiä. Eipä oikeastaan muuta, paluumatka samaa rentoa pyörittelyä. Toivottavasti koirankusettajat hoitavat hommansa ja tamppaavat polunpohjat koviksi. Ehdotin jo taitettavien lumilapioiden mukaan ottamista, eli ensin tehdään sata metriä lumitöitä ja sitten ajetaan. Ketkä on messissä?

Kuvat

steelduck:n lisäraportti.

Krissen epäilyistä huolimatta Subukka todella oli hyötykäytössä ja ajoin SoBo:sta Laaksoon Prophetilla. Vajaan kolmen kuukauden kammenpyöritystauko oli tehnyt tehtävänsä ja Stadikan kohdalla vastatuulessa oksensin jo henkisesti verta. Laaksossa Krisse, Eero ja Allu jo odottivat. Hetkeä myöhemmin paikalle saapuivat vielä Paulus ja Marika. Lähdimme Laakson kentän ohi ja nousimme ensimmäiselle polulle. 10cm+ puuterilunta teki ajamisen aika haasteelliseksi ja olin tasan samalla aaltopituudella BC-Hellsinki-vahvistusten kanssa. Kolmen metrin pyrähdykset mummorattaalla syvässä hangessa ei ole minun mielestäni kovin ihanaa trailiajelua, joten päätimme keskittyä leppoisaan pyörittelyyn keskuspuiston auratuilla teillä. Maunulaan ajellessa vaihtelimme huvikseen pyöriä ja erittäin hauskana yllärinä koin Pauluksen 29" Karate Monkeyn sinkulan. Pyörä eteni hangessa kuin juna.

Maunulan Majan jälkeen pojat päättivät vielä lähteä käymään Paloheinässä ja hetken harkinnan jälkeen päätin mennä mukaan, koska paljasjalkaisen Sobolaisen ei pidä mennä yksin "metsään". Jalat huusivat hoosiannaa koko matkan Paloheinään ja lopulta käännyimme takaisin kohti etelää. Krisse ja muut pohjoisen pojat fuskasivat ja menivät Ruskeasuon kohdalta kotiin lämmittelemään ja Eero ja minä jatkoimme kohti Kamppia. Jätin Eeron Metroasemalle ja pyörittelin hihitellen radan eteläpuolelle. Ämpärillinen heraproteiiniä ja maltoa ja lepäilemään. Reissussa olin 4 tuntia ja 20 minuuttia mistä tunnin voi poistaa kahvitteluista ja muusta seisoskelusta. Kaikin puolin ihan hauska vuoden ensimmäinen traililenkki. Muutama tuollainen vielä niin reidet ovat taas "ajokunnossa".

Vaikka polkuajelua tuli harmittavan vähän, niin Prophet osoitti olevansa todella mainio trailipyörä. Etuvaihtaja vaatii vähän säätöä, mutta muuten pyörä oli erittäin hyvä hankinta. Kunhan polut tuosta taas nopeutuvat niin Profeetta pääsee julistamaan totuutta poluille... ;)