Meri-Teijon DH-Leiri

Nyt kun tallista löytyy oikea alamäkipyörä, niin onhan sitä kokeiltava kisoissakin. Ensi viikonloppuna on Meri-Teijossa DH-Kisat ja Krisse aka Fasaani ilmoitti muutama viikko sitten, että olisi mahdollista järjestää Meri-Teijossa "harjoitusleiri", koska heillä on "mökki" muutaman kilometrin päässä rinteestä.

Viime perjantaina sitten pakkasimme Oliverin kanssa pyörät ja haarniskat autoon ja lähdimme hakemaan itä-Helsingin Teräsreittä aka Eeroa Kivikosta. GPS, tuo Sobolaisen paras kaveri villissä erämaassa, johdatti meidät perille ja noin klo 1800 olimme valmiit suuntaamaan kohti länttä. Huristimme pitkin Turun moottoritietä ja pidimme ensimmäisen tauon Nesteen huoltamolla, jossa liityimme isäntäperheen imuun. Kahden auton kolonnana saavuimme sitten Saloon, jossa kävimme paikallisessa marketissa täyttämässä ruokavarastot. Meidän kasvisruokavalio- ja Eeron "minä en syö valkoista sokeria"-päähänpinttymät aiheuttivat lievää päänvaivaa kaupassa, kun pohdimme viikonlopun ruokalistaa. Sopu syntyi ja pääsimme viimein määränpäähämme.

Krissen "mökki" osoittautui hulppeaksi kivihuvilaksi merenrannalla. Rantasauna, hiekkaranta, ulkohuusit ja muut "mökkielämän" ylellisyydet löytyivät ja ensimmäinen tunti menikin muikisteltaessa paikan mahtavuutta. Täällä kelpasi pitää DH-Leiriä. Sekalainen porukkamme majoitettiin alataloon, joka oli entisestä navetasta konvertoitu kesäasunnoksi. Navetan ullakko toimi huoltokeskuksena, jossa virittelimme pyöriä ajokuntoon. Perjantain iltaohjelmaan kuului vielä iltapalan syönti ja sitten kömmittiin nukkumaan.

Aamulla nukuttiin hieman pidempään, hienosäädettiin pyöriä, syötiin tuhti aamupala ja sitten olikin aika lähteä kohti Meri-Teijon "alamäkikeskusta". Sateinen aamupäivä alkoi vähitellen selkenemään, kun tulimme paikalle ja hissit käynnistettiin meille neljälle. Rata oli tässä vaiheessa vielä aika liukas ja lähdön jälkeinen uusi tupla todella pehmeä. Tämä meinasi koitua jokaiselle turmaksi, kun pehmeä nokka imaisi noin 70% vauhdista, mikä hieman hankaloitti alastulon saavuttamista. Päivä alkoi kuitenkin kirkastua ja rata kuivui kovaa vauhtia.

Oliver ilakoi pääasiassa mäkiautoradalla, meidän muiden tahkotessa tulevaa kisarataa. Eero ja Krisse menivät odotetusti hirveää haipakkaa alusta asti, mutta minä ihmettelin M3:sen tarjoamaan jouston määrää ja käyttäytymistä aika monen laskun ajan. Toinen "droppi" aiheutti minulle aluksi kirjaimellisesti ylitsepääsemätöntä päänvaivaa, kun en meinannut saada droppia edeltävästä mutkan liukkadesta yms. johtuen riittävästi vauhtia droppiin. Liian hiljaisella vaudilla takarenkas jäi vajaaksi ja jysähti vastapattiin aika monta kertaa. Tästä johtuen upouudessa EX823 takakiekossa on nyt muikea flat-spotti... no joo, ajettavaksihan ne on tarkoitettu. Loppulta tarpeellinen vauhti alkoi löytyä ja ajaminen rentoutui huomattavasti. Sen verran kaulaa Eero ja Krisse kuitenkin vetivät, kun lähdin imuun, että mitään häikäisevää sijoitusta ensimmäisistä kisoista on turha odotella. :)

Jossain vaiheessa päivää rinteeseen ilmestyi radanrakentajia susikoiransa kanssa ja toisen dropin perään rakentui nopeasti shikaani, joka vähän hillitsee vauhtia ennen metsään sukeltamista. Isot kiitokset rakentajille. Rata on ainakin näin kisaamista aloittelevalle, todella hauska. Eteenkin radan alku ennen metsäosuutta on ehkä yksi hauskimmista pätkistä mitä on tullut ajettua. Metsäosuus vähän tökkii flow:n puolesta, mutta sekin taitaa olla enemmän ajajasta, kuin radasta kiinni.

Mäessä tuli viihdyttyä noin viisi tuntia ja sitten suunnattiin takaisin kohti leiriä. Pyörien pesun ja huollon jälkeen lämmitettiin sauna (ehkä paras sauna maailmassa) ja mentiin uimaan. Vesi oli odotetusti aivan tajuttoman kylmää, mutta Eero ja Oliver viihtyivät siellä kuin se olisi ollut 24-asteista. Ihme jääkarhuja. Illalla vielä syötiin niin, että napa raikasi ja pyolenyön jälkeen kömmittiin taas nukkumaan.

Sunnuntai aamupäivä vielä vietettiin nauttimalla mahtavasta mökkielämästä ja sitten olikin aika suunnatata takaisin Helisinkiin odottamaan seuraavan viikonlopun kisoja. Mahtava reissu ja suuret kiitokset Krisselle, Jaanalle, Koirille ja muulle perheelle.

Kuvat reissusta