Ja laittoipa kumman tahansa (jaruletkun tai kokopitkän vaihdevaijerikuoren) koloista läpi, on lopputuloksena rikkihankautunut letku tai kuori. Syy tähän on aivan sairaan teräviksi jätetyt kolojen aukot yhdistettynä tuohon banaanimaiseen vaakaputkeen. Ja jos vieläkin on halukas pujottamaan jarruletkun läpi on se pakko irrottaa joko kahvasta tai jarrusatulasta. Huh. Tony perkele.
Eli kyllästyneenä jatuvasti rikki meneviin vaihdevaijerinkuoriin ostin Flak Jacketit. Laitoin vaihdevaijerin kulkemaan omaa reittiänsä, ja siihen sitten jarruletku nippusiteellä kiinni. Yhteen kohtaan vaihdevaijerin kuorta joutui virittämään pari kiekkaa sähkömiehen teippiä ettei kolo syö sitä rikki. Pikkuisen joutui viilalla suurentaa noita koloja että sai ne erikoiset vaijeriholkit kulkemaan nätisti. Katsotaan miten skulaa.
Steelduckilta sain 475 lbs/in jousen tuohon Maniskaan, mutta se epeli ei mahtunutkaan, kun oli 2,75 iskulle tarkoitettu. Auttamattomasti liian pitkä :(.
Mun, Jimin ja Janin Romicitkin lähti matkaan tänään, kohti Isoa-Britanniaa. Meni onneksi maksikirjeenä, eli ei maksanut maltaita. Eiköhän huollolle tule ihan tarpeeksi hintaa kuitenkin ;).
3 kommenttia:
Noiden asentaminen on vähän suuritöisempi, kun tavallisen täysipitkän Uurastus tosin palkitaan vaijerikuorella, johon ei tarvinnut koskea puoleentoista vuoteen ja sittenkin vain rungon vaihtumisen takia. Erittäin hyvä hankinta.
Puolitoista vuotta? Jaa-a, uskoisko tuota? Vanhalla systeemillä meni noin viidet-kuudet kokokuoret vuodessa...
Usko pois... hekussa oli samat kaapelit alusta loppuun asti... toisaalta sillä ei ajettu kuin kesä ja koko talvi ja viimekesänä se oli aika lailla tallissa, kun tuli ajettua Uzzilla. noh.. hyvin kuitenkin.
Lähetä kommentti