This is the end...

This is the end. Beautiful friend. This is the end. My only friend, the end

Of our elaborate plans, the end. Of everything that stands, the end. No safety or surprise, the end. Ill never look into your eyes...again

Can you picture what will be. So limitless and free. Desperately in need...of some...strangers hand. In a...desperate land

Lost in a roman...wilderness of pain. And all the children are insane. All the children are insane
Waiting for the summer rain, yeah

Theres danger on the edge of town. Ride the kings highway, baby. Weird scenes inside the gold mine. Ride the highway west, baby

Ride the snake, ride the snake. To the lake, the ancient lake, baby. The snake is long, seven miles. Ride the snake...hes old, and his skin is cold

The west is the best
The west is the best
Get here, and well do the rest

The blue bus is callin us
The blue bus is callin us
Driver, where you taken us

The killer awoke before dawn, he put his boots on. He took a face from the ancient gallery
And he walked on down the hall. He went into the room where his sister lived, and...then he
Paid a visit to his brother, and then he... He walked on down the hall, and... And he came to a door...and he looked inside.

Father, yes son, I want to kill you
Mother...i want to...fuck you

Cmon baby, take a chance with us
Cmon baby, take a chance with us
Cmon baby, take a chance with us

And meet me at the back of the blue bus
Doin a blue rock
On a blue bus
Doin a blue rock
Cmon, yeah

Kill, kill, kill, kill, kill, kill

This is the end. Beautiful friend. This is the end. My only friend, the end

It hurts to set you free. But youll never follow me. The end of laughter and soft lies. The end of nights we tried to die

This is the end


-Doors

Säätämistä

Tuli myytyä M3 runko ja keula Turkuun "Bootille" ja nyt on hieman hämmentynyt olo, kun ei ole alamäkirientoihin sopivaa pyörää. Commencalin Meta 4.1 kyllä löytyy tallista, mutta sitä ei viitsi rikkoa kalpiksessa ja tuskin sillä kovin hauskaakaan siellä olisi, kun on enempi tuollainen keskuspuisto-ohjus. Joku voikin läntätä minulle 2Ke käteen ja tulla hakemaan tuon priimakuntoisen L kokoisen Meta 4:n niin saan budjettia freeride pyörän rakentamiseen... :) Blogia ei oikein jaksa kirjoitella.... :(

Calpiskauden päättäjäiset

Trailcrew förevisar! 20-21.10.2007 vietetään Kalpiksen "virallisen" ajokauden päättäjäisiä. Ohjelmassa muun muassa:

Lauantai 20.10
-Hyppykisa: paras linse & paras temppu

Sunnuntai 21.10
-Chainless DH: Sidewinder ketjuitta, juoksulähtö!

Molempina päivinä kuvaaja (tai kuvaajia) mestoilla, tarkemmat kuvauskohteet ilmoitetaan myöhemmin. Jos sinusta ei vielä ole palstakuvaa, nyt on mahdollisuutesi! Lämmintä purtavaa tarjolla myös, ja yöksikin kannattaa jäädä. Tästäkin tarkemmat tiedot myöhemmin.

Seuraa tätä topikkia, tarkemmat tiedot melkeinpä kaikesta laitetaan jahka kuviot selviää.

Auta Burmaa...

Laita listaan nimi hyvän asian vuoksi:

Burma is ruled by one of the most brutal military dictatorships in the world. For decades the Burmese regime has fought off pressure--imprisoning elected leader Aung San Suu Kyi and democracy activists, wiping out thousands of villages in the provinces, bringing miseries from forced labour to refugee camps.

But last Tuesday Buddhist monks and nuns, revered in Burma, began marching and chanting prayers. The protests spread—now they're growing by tens of thousands every day, as ordinary people, even celebrities and comedians join in.

http://www.avaaz.org/en/stand_with_burma/tf.php?CLICK_TF_TRACK

Peaceful protesters numbered 20,000 on Saturday, 30,000 on Sunday, 100,000 today. This week, they could win a new life for their country. In the past, Burma's military rulers have massacred the demonstrators and crushed democracy. This time it can be different—but only if the world stands with the Burmese.

Global leaders are gathering now in New York for the annual United Nations summit. In speeches and press interviews, we need them to show Burma's military junta how grave the consequences will be if they crush the protesters with violence this time. Click below urgently to sign the emergency petition supporting the peaceful protests in Burma, it’ll be delivered to UN Security Council members and the UN press corps all week:

http://www.avaaz.org/en/stand_with_burma/tf.php?CLICK_TF_TRACK

Tarmon ja Mikan Interbike Blog

Hi5Bikesin Tarmo lähtee ensi sunnuntaina Mikan kanssa interbikeen ja tavoitteena on laittaa liveraporttia blogiin meidän pohjolaan jäävien iloksi.

Blogia voi seurata täältä: http://interbike.blogspot.com/

Hiljaista pyörärintamalla...

Eipä ole tullut harrastepyöräiltyä sitten Vuokatin. Vapaa-aika on mennyt pääsääntöisesti, joko Jiin kanssa painiessa BJJ-kuvioissa tai sitten edeltä mainitun aktiviteetin tuottamien vammojen paranteluun. Krisse ja Eero sentään ovat pitäneet lippua korkealla Mielakan DH-kisoissa. Katsotaan jos saataisiin Krisse kirjoittamaan kisaraporttia vaipanvaihtokiireiltään. Minä vietin tämän Sunnuntain vapaaharjoituksissa kisailemassa kumpi saa nopeammin mountista kuristuksen (tervettä kisailua) kiinni ja katselemalla UFC74:sta... Ensi viikolla voisi vähän pyöräilläkkin.

OffTopic: Ground Game DVD Traileri

Helsingin Itsepuolustuskoulun Timo Räkköläisen kehittämän Ground Game konseptin tulevan DVD:n traileri löytyy YouTubesta.

Ground Game:n idea on opettaa miten puolustaudutaan jos joudutaan tilanteeseen, että joku käy päälle ja kaataa tonttiin. Miten sieltä päästää pois mahdollisimman nopeasti ja tarvittaessa "neutralisoidaan" tilanne. Kävin keväällä Ground Game seminaarissa ja suosittelen Ground Game Seminaareja ja tulevaa DVD:tä kaikille itsepuolustuksesta kiinnostuneille.

Vuokatti DH

Olimme Eeron ja Oliverin kanssa Vuokatin DH-kisoissa. Lähdimme perjantaiaamuna noin 600km:n ajelulle ja GPS:n siivittämänä saavuimme seitsemän aikaan illalla Vuokattiin. Eero oli varannut hienon hirsimökin meille kolmelle, joten hyvältä vaikutti tuleva viikonloppu.

Jimi oli ollut Vuokatissa jo vajaan viikon, joten lähdimme hänen opastuksella Vuokattikierrokselle ja ajoimme Subukalla mäen päälle, josta lähdimme katsastamaan kisarataa. Perjantai-illan hämyssä rata näytti muikealta ja erittäin haastavalta. Nukkumaan mennessä ei meinannut uni tulla, kun päässä pyöri selviiköhän radasta hengissä alas.

Lauantaiaamuna lähdettiin harjoittelemaan. Ajoin ensin muutaman runin Oliverin kanssa todella hauskaa bermirataa ja sitten suuntasin kohti kisamäkeä. Ensimmäinen lasku todisti, että nykyajan alamäkipyörillä pääsee lähes mistä vaan alas. Vaikka lauantaina satoi pitkin päivää, niin Tarmolta Hi5Bikesistä haetut Arrow Racingin MudX renkaat pitivät kuin tauti ja rata oli oikeastaan aika helppo ajaa alas. Kunhan piti vauhdin kohtuullisena.

Sunnuntai oli kisapäivä. Ilma oli paljon parempi kuin lauantaina ja rata kuivui hyvää vauhtia. Päätin kuitenkin pitää mutarenkaat alla, koska suurin osa radasta oli todella pehmeää ja Arrowit tuntuivat pitävän todella hyvin. Kun harjoituslaskut oli ajettu, rata suljettiin viime hetken tarkistuksia varten ja ryhdyimme odottamaan kisan alkua. Totesin, että minut oli laitettu harrastesarjan viidenneksi lähtijäksi ja vatsaan räpsähti perhosia niin, että piti painella vessaan jännäkakalle.

Kun lähtöön oli enää puolituntia, niin ensiavun kaverit tulivat kertomaan, että Oliver oli pannuttanut bermiradalla ja makasi nyt ensiavussa. Juoksin tukkapystyssä paikalle, mutta onneksi selvisimme vain mustelmillä ja säikähdyksellä. Oliver oli vetäissyt "takakorkeat" bermiradan nokasta ja lentänyt tangon yli pöpelikköön. Onneksi pojalla on täysi haarniska niskadonitseineen. Totesimme Oliverin kanssa, että tästäkin selvittiin ja lähdin kiireellä aloituspaikalle.

Kiirettä piti. Hissi mene todella hitaasti ylös, kun sitä piti pysäytellä kaiken maailman turistien takija. Meinasi hermo pettää, kun hissimatkaa oli vielä 50 metriä, ensimmäinen ukko lähtee jo radalle ja hissi matelee. Ajoin hissistä suoraan lähtölaiturille ja siitä samantien radalle. Ei paljoa ehtinyt jännittää. Ensimmäinen lasku otettiin varmanpäälle ja selvisinkin pahemmin tötöilemättä maaliin. Ensimmäisen laskun jälkeen olin tapani mukaan listan häntäpäässä. Eero oli ajoi myös ensimmäisen laskun varman päälle ja oli viides.

Toiselle kierrokselle otin "tulos tai ulos"-strategian ja alkupuoli menikin mielestäni varsin mallikkaasti. Tullessani toisen metsään sukeltamisen flättidroppi-paikkaan, tein typerän päätöksen ja ehdin ajatella, että ajetaan metsään täysii, kun on tähän asti mennyt niin putkeen. Sitten olikin näkökenttä täynnä oranssia turvapatjaa (onneksi). Keräilin itseni kasaan ja pinnistin vielä loppumatkan. Pannutus otti kuitenkin sen verran aikaa, että ensimmäisen kierroksen aika jäi paremmaksi. Tällä irtosi 20. sija ajalla 2.14. Eero "omisti" toisella kierroksella ajamalla taas voittoon ajalla 1.52. Ensivuonna voisikin ajaa M30 sarjassa, jossa olisin tuolla ajalla tullut kuudenneksi (kahdeksasta kisaajasta heh), joskin Eerokin on siirtymässä (ja syystäkin) harrastesarjasta M30:siin, joten... :)

Kun kisat oli ja Oliver oli toipunut pannuista, suuntasimme takaisin bermiradalle. Ajelimme vielä muutamat laskut yhdessä ja viimeiseksi laskuksi jäi siirtymälenkin leveän nurmikentän vauhtilasku vierekkäin kohti auringonlaskua. Isä/poika harrastuksen kohokohtia. :)

Maanantaiaamuna lähdettiin ajamaan kohti Helsinkiä ja perille saavuttiin kuuden pintaan. Ehdottoman hieno reissu, joka uusitaan varmasti ensivuonna. Seuraava reissu onkin sitten Mielakan DH-kisat.

Jutun pääkuva: Jaakko Suvala. Muita Jaakon kuvia täällä ja täällä.

Vuokattiin

Huomenna aamulla sukelletaan syvälle NoBo:oon, kun lähdemme Eeron ja Oliverin kanssa kohti Vuokattia ja DH-Kisoja. Aamulla vielä armotonta pakkaamista ja sitten kuusi tuntia autossa istumista. Lauantaina ja Sunnuntaina olisi tarkoitus ajaa alaämäkeä vesisateessa (Forecan mukaan).

Tarmolta olisi vielä tarkoitus aamulla käydä poistamassa Arrowin mutarenkaat, koska DH-rata on kuulemma siimaleikkurilla niitettyä ruohikkomäkeä. Liukasta siis riittää jos taivas repeää. Maanataina lisäraporttia viikohlopun tapahtumista.

Trailii...

Kiekko-ongelmat saatiin ratkottua siihen malliin, että päästiin tänään ajamaan trailia Metalla. Keli oli pienestä ripottelusta huolimatta vallan mainio ja lähdin yksikseni Laaksosta kihnuttamaa kohti pohjoista. Puolen tunnin ajelun jälkeen Krisse liittyi mukaan ja esitteli minulle uusia linjoja keskuspuistosta. Meta kulki kevyesti, mutta alamäet aikeuttavat lieviä paniikki tilanteita, kun on tottunut yli 130mm joustaviin trailipyöriin. Meta 4:ssahan on "vain" 100mm joustoa molemmissa päissä.

Jonkin aikaa ajettuamme matka tössäsi Krissen rengas rikkoon, joka oli uusiutunut viikon takaisen Espoon reissun jälkeen jo pari kertaa. Päättettiin tarkistaa ulkorenkas nyt kunnolla ja sieltähän löytyi kuvotukseksemme injektioneulan kärki. Onneksi en tökännyt sormeani siihen.

Meinasi valahtaa vetelät pöksyihin, kun ymmärsin mikä se oli. Onneksi se ei pistänyt ihon läpi ja Krisse muutenkin rauhoitteli, että HI-virus ei elä pitkään neulassa ja se oli ollut ulkokumissa jo ainakin viikon. Nettiä vielä selatessani vahvistin, että pirulainen elää onneksi vain maksimissaan muutamia tunteja neulassa. Hepatiitti rokotteetkin löytyy ja neula ei tehnyt reikiä, joten onneksi selvittiin säikähdyksellä. Hemmetin epämielyttävä kokemus kuitenkin.

Vikkinä kaikille: Kannattaa aina katsoa, eikä vain kokeillä kädellä renkaan sisäpintaa, jos etsii rengasrikon aiheuttajaa.

Kun rengas oli saatu vaihdettua ja Eerokin oli saapunut paikalle, jatkettiin matkaa ja tavattiin veilä Aleksander Maunulalassa. Sitten tuli minun aika lähteä kotiin ja pojat jatkoivat vielä johonkin suuntaan...

No joo, nyt pitää vähän säädellä Metaa ja perjantaina lähdetään Vuokattiin ajamaan alamäkeä taas kilpaa..

Uuuargh

Totesin juuri, että Hadleyn 20mm akselille olevaa napaa ei voi konvertoida 9mm:ksi. Perkele, nyt on sitten Ultrahipo Hadley/EX819 UST keikot tarpeettomina. Olisi pitänyt vain pysyä niissä Hopen Bulp navoissa missä voi konvertoida kaikkea joka suuntaan. Sapettaa...

Haluaako joku vaihtaa hipotrailikiekot hiposukkiskiekkoihin?

Succis??

Ostin Tarmolta Hi5Bikesistä 4 tuumaa joustavan Commencal Meta 4 numero 1:sen, ilman kiekkoja ja jarruja (jotka minulta jo löytyivät kaapista). Käpistelin aikani Chumbaa, mutta ajattelin, että laitetaan nyt kerrankin oikea polkuohjus, kun on nuo alamäkipyörät erikseen.

Nyt vielä pumppaan Eeron ja Krissen renkaat täyteen vettä, niin minulla on teoreettinen mahdollisuus pysyä kyydissä Keskuspuistolenkeillä.

Alemmasta postauksesa löytyy nyt ylimääräiseksi jääneitä kilkkeitä.

Myydään:

RockShox Pike 545 Dual Air
Vähän ajettu (yksi kaapelihinkkauma ja muutamia naarmuja alajaloissa.) (140mm joustoa)
Hinta 370e.

Fox Vanilla R100
Kaupunki käytössä ollut (100mm joustoa) (2004 malli)
Hinta 200e

Shimano XTR Kammet ja keskiö
2007 malli, ilman isoa ja keskiratasta.
Hinta 200e

En postita ja hinnat valmiiksi tingitty. Olen menossa ensi viikonloppuna vuokattiin ja voin ottaa mukaan. Soita nolla neljä nolla 55 33369 / Kristian

Cannonda -> Chumba

Myin Cannondale Prophetista rungon ja haen parin viikon päästä, kun tulen Espaniasta Tarmolta Hi5Bikesistä Chumba Racingin XCL rungon trailipyörään... Horst-link. Nam.

Commencal lasti Hi5Bikesiin

Hi5Bikesiin saapui perjantaina kuorma-autollinen Commencal pyöriä ja runkoja. Ehdin lähteä paikalta ennen kuorman purkua, joten en tarkalleen tiedä mitä sieltä tuli, mutta rapartoidaan tarkemmin alkuviikosta.

Kalpiksen hissit taas kunnossa.

Puskaradio tiesi kertoa, että Kalpalinnan hissi on korjattu. Eli huomenna mennään taas....

Kanttausta Savannilla

Juhannus on meni mukavasti Savelan skeittiparkissa minillä ja tänään oli sitten pyöräilyn vuoro. Aamulla suunnattiin isommalla porukalla kohti Kalpalinnaa. Mukana olivat isä/poika-tiimin lisäksi Eero, Hösö, Paavo ja Paulus. Ängettyämme kaluston autoihin saavuimme viimein Kalpikseen. Suuntasimme Eeron kanssa kisamäkeä "toiselle puolelle" ja sinne rakennetulle uudelle savannille harjoittelemaan kanttaamista. Ajettuamme kuutisen laskua hurautimme sidewinderiä pitkin autolle juomaan.

Siellä kuulimme, että etupuolen hissi on saanut kunnolla siipeensä. Joku rissa oli hajonnut ja vaijeri oli päässyt väärään paikkaan sillä seurauksella, että hissikapuloita sinkoili vääntyneinä vasemmalle ja oikealle. Tästä seurasi, että hissi oli loppupäivän kiinni ja kuulemma näyttää pahaleta, että ei aukeisi ensi viikonloppunakaan. Jäämme seuraamaan tilannetta.

Loppupäivä menikin sitten kalkkunatrailia ja uutta savannia tahkotessa ja kaikenkaikkiaan oli oikein hyvä ajopäivä, vaikka Paulus ja Paavo saivatkin traumoja kahvilan jäisistä lihapiirakoista.
M3:kin alkaa vähitellen olla sinut kanssani...

Kalpalinnan DH-Kisat

No nyt on elämäni ensimmäiset DH-kisat takana ja tavoite saavutettu. En kuollut, en loukkaantunut enkä ollut viimeinen (ei paljoa puuttunut). Ensimmäinen runi tuli otettua varman päälle, jotta pysyisin pystyssä ja saihin edes yhden ajan. Aikamoista putputteluahan se oli, mutta ensimmäisen kierroksen jälkeen oli vielä kahdeksan hitaanpaakin listoilla ja olin noin puolivälissä listalla. Sami aka Rookie jäi ekalla kierroksellä muutamia kymmenesosa sekunteja, joten toisella kierroksella alkoi olla paineita, kun tavoite nousi pystyssä pysymisestä Samin voittamiseksi.

Toisen runin alku näytti, että tästä ei hyvä heilu, kun ensimmäiset mutkat menivät ihan pipariksi. Yritin putkelle menevällä suoralla kompensoida polkemalla kalkkunan raivolla ja putken ylitys menikin ihan hyvin, kunnes varvas osui johonkin ja metsään sukellettiin pyörän viedessä miestä. Metsässä pumppasin ja poljin niin paljon kuin kykenin sillä seurauksella, että törmäsin lievästi puuhun juuri ennen metsästä ulostuloa. Taas sai polkea vauhtia kiinni ja ohitin roadgapin kanalinjaa (kalkkunat lentää huonosti) pitkin ja saavuin 90-asteen mutkaan, johon jarrutin aivan liikaa ja vauhti putosi lähes nollaan. Taas piti yrittää kuroa vauhtia kiinni ja lopuksi toisen runin aika oli muutaman kymmenyksen hitaampi ensimmäistä runia. Sami oli parantanut sekunnilla - eli turpiin tuli. Helppoahan se tuollaisen juniorin on... :) Muut paransivat sen verran aikojaan, että loppupeleissä minua hitaampia oli vain kaksi ja nopeampia kaksikymmentäkolme. :D

Eero esitti vakuuttavaa ajoa ja voitti koko Harrasteluokan suvereenisti, kovimman kilpailijan Tomi L:n puhjottua ensimmäisessä runissa renkaansa ja toinen meni muuten vaan puihin. Eero paransi toisella runillaan aikaansa vielä sekunnilla ja Krisse esittikin kuulutuksessa (varsin aiheellisesti), että tuollaisella ajolla pitäisi mennä eliteen ajamaan - eikä kiusata meitä kuolevaisia tuollaisella vauhdilla.

Krisse veti rutiinilla itsensä myöskin palkintopallille, tullen kolmanneksi ja sai ainakin minulta ääretöntä rispeksiä vetämällä tuplalinkutukset kisalaskussa roadgapistä. Krisselle ja muille RideFreen järjestäjille muutenkin suuret kiitokset järjestelyistä, jotka tekivät ensimmäisestä kisastani ikimuistoisen kokemuksen. Yhtenä hilpeimmistä tunnelman luojista oli Paulus lähettäjänä ja ehdotankin vakiduunia tälle fixedgearhooliganille Kalpalinnan kisoissa. Hösölle myös suuret kiitokset Kalpalinnan kovaäänisimmästä kannustuksesta. Oikeesti laittoi polkemaan lujempaa. Ihmeen hiljaa muu porukka oli.. :I

Kivaa oli ja kiitos kaikille hienosta kisaneitsyyden menetyksestä. Kuten neitsyet yleensäkkin - aikamoista räpellystä se ole ja nyt pitääkin värväytyä Eeron valmennettavaksi, jotta saadaan vähän vauhtiakin ensikerralla.

Kuviakin olivat jotkut ottaneet ja tässä linkkejä:
AU:n ottamat kuvat
Spacekin ottamat kuvat
Hösön ottamat kuvat
Mikko Rantasen ottamat kuvat

Jutun kuvassa Eero Teräs ja kuvan otti Spacek

Sobo-Borgaux turkey style 2007

No niin, nyt olisi ekat kuvat reissulta katsottavissa otsikkoa klikkaamalla. Monia elementtejä oli tosiaankin havaittavissa päivän aikana: matkalla navakkaa (vasta)tuulta, saavuttaessa Porvooseen poltetta iholla ja sitten lopuksi melko kosteata loppuiltapäivää, -iltaa ja -yötä :). Itse en ainakaan muistanut illasta digifilmille tallennettuja hetkiä enää ollenkaan niin tarkasti. Ensi vuonna uudestaan!

Tunnit loppuu päivistä...

Kesäkelit ovat tuoneet niin paljon aktiviteettejä, että ei ole pahemmin blogia ehtinyt kirjoittelemaan. Toisaalta eipä ole pyörärintamalla mitään ihmeellistä tapahtunutkaan.

Viikon päästä olisi Kalpalinnan DH-Osakilpailu, johon olisi nyt tarkoitus osallistua. Tämä edellinen viikonloppu meni toisen rakkaan harrastukseni parissa ja siitä taas voi lukea täältä.

Vieraskynä: Pakollinen kesäräntti

Aajee,

Huolestuneena olen seurannut, että ollaanko täällä jo niin rutinoituneita, ettei perinteistä "kesä stadissa, landet pyöräteillä, stadi hunningolla" -juttua ilmesty lainkaan tänä kesänä.

Päätin avata ruikutuksen kertomalla hienoista pannuista, (linkki videoon >>) jotka onnistuin vetäisemään Nishikilläni (jep, se sininen) eilen, kun ruoholahden kohdalla eräskin hemmo päätti jenkkifutaajan innolla (ja olemuksella) paukata tyylipuhtaasti takaviistosta suoritettuun kylkitaklaukseen. Tuloksena näpsäkkä pyörän ja miehen sulava sivuttaissiirtymä asfalttiin, rullalle vääntyneet vanteet, mustelmia ja pari naarmua. Niin ja sillä taklaajalla ainakin eleistä päätellen pari katkennutta kylkiluuta. Kaveri tajusi erheensä ja minä tokaisin, että "taidat hoitaa omat vauriosi..." Ikävä kyllä huomasin fillarin saaneen osumaa vasta hiukan myöhemmin, kun ketjut pomppasivat, sen verran olin itsekin pihalla tilanteessa.

Joten jos joku tietää netissä majailevasta rihtausoppaasta, otan mieluusti tiedon vastaan :D Fillari on nyt hetken projektina telakalla, kunnes saan sen taas ajokuntoon.

Edit: löytyi...

Sillä välin kesämusaa!
Madball
lisää Madballia

/Aleksi, "The invisible" hangaround memeber

Sobo-Borgaux 2007- Tumuvalas töytäisee

Widu yeah!

Porvooseen vastatuulessa nelisen tuntia.... Pari reilua kebupysäytystä matkalla, Porvoosta hyvät eväät messiin ja Ruuneperilla takaisin. 1-2-3-Tumuuuuut! Ylläripylläri, Kauppatorille takaisin tultuamme oli stadi ihan vieraan oloinen :)! Nyt on juotu ja syöty, ja hitusen kärvennetty nahkaa auringossa. Mä oon valmis, moni muu ei.

C ya.

Kuvia sitku.

Meri-Teijon DH-Leiri

Nyt kun tallista löytyy oikea alamäkipyörä, niin onhan sitä kokeiltava kisoissakin. Ensi viikonloppuna on Meri-Teijossa DH-Kisat ja Krisse aka Fasaani ilmoitti muutama viikko sitten, että olisi mahdollista järjestää Meri-Teijossa "harjoitusleiri", koska heillä on "mökki" muutaman kilometrin päässä rinteestä.

Viime perjantaina sitten pakkasimme Oliverin kanssa pyörät ja haarniskat autoon ja lähdimme hakemaan itä-Helsingin Teräsreittä aka Eeroa Kivikosta. GPS, tuo Sobolaisen paras kaveri villissä erämaassa, johdatti meidät perille ja noin klo 1800 olimme valmiit suuntaamaan kohti länttä. Huristimme pitkin Turun moottoritietä ja pidimme ensimmäisen tauon Nesteen huoltamolla, jossa liityimme isäntäperheen imuun. Kahden auton kolonnana saavuimme sitten Saloon, jossa kävimme paikallisessa marketissa täyttämässä ruokavarastot. Meidän kasvisruokavalio- ja Eeron "minä en syö valkoista sokeria"-päähänpinttymät aiheuttivat lievää päänvaivaa kaupassa, kun pohdimme viikonlopun ruokalistaa. Sopu syntyi ja pääsimme viimein määränpäähämme.

Krissen "mökki" osoittautui hulppeaksi kivihuvilaksi merenrannalla. Rantasauna, hiekkaranta, ulkohuusit ja muut "mökkielämän" ylellisyydet löytyivät ja ensimmäinen tunti menikin muikisteltaessa paikan mahtavuutta. Täällä kelpasi pitää DH-Leiriä. Sekalainen porukkamme majoitettiin alataloon, joka oli entisestä navetasta konvertoitu kesäasunnoksi. Navetan ullakko toimi huoltokeskuksena, jossa virittelimme pyöriä ajokuntoon. Perjantain iltaohjelmaan kuului vielä iltapalan syönti ja sitten kömmittiin nukkumaan.

Aamulla nukuttiin hieman pidempään, hienosäädettiin pyöriä, syötiin tuhti aamupala ja sitten olikin aika lähteä kohti Meri-Teijon "alamäkikeskusta". Sateinen aamupäivä alkoi vähitellen selkenemään, kun tulimme paikalle ja hissit käynnistettiin meille neljälle. Rata oli tässä vaiheessa vielä aika liukas ja lähdön jälkeinen uusi tupla todella pehmeä. Tämä meinasi koitua jokaiselle turmaksi, kun pehmeä nokka imaisi noin 70% vauhdista, mikä hieman hankaloitti alastulon saavuttamista. Päivä alkoi kuitenkin kirkastua ja rata kuivui kovaa vauhtia.

Oliver ilakoi pääasiassa mäkiautoradalla, meidän muiden tahkotessa tulevaa kisarataa. Eero ja Krisse menivät odotetusti hirveää haipakkaa alusta asti, mutta minä ihmettelin M3:sen tarjoamaan jouston määrää ja käyttäytymistä aika monen laskun ajan. Toinen "droppi" aiheutti minulle aluksi kirjaimellisesti ylitsepääsemätöntä päänvaivaa, kun en meinannut saada droppia edeltävästä mutkan liukkadesta yms. johtuen riittävästi vauhtia droppiin. Liian hiljaisella vaudilla takarenkas jäi vajaaksi ja jysähti vastapattiin aika monta kertaa. Tästä johtuen upouudessa EX823 takakiekossa on nyt muikea flat-spotti... no joo, ajettavaksihan ne on tarkoitettu. Loppulta tarpeellinen vauhti alkoi löytyä ja ajaminen rentoutui huomattavasti. Sen verran kaulaa Eero ja Krisse kuitenkin vetivät, kun lähdin imuun, että mitään häikäisevää sijoitusta ensimmäisistä kisoista on turha odotella. :)

Jossain vaiheessa päivää rinteeseen ilmestyi radanrakentajia susikoiransa kanssa ja toisen dropin perään rakentui nopeasti shikaani, joka vähän hillitsee vauhtia ennen metsään sukeltamista. Isot kiitokset rakentajille. Rata on ainakin näin kisaamista aloittelevalle, todella hauska. Eteenkin radan alku ennen metsäosuutta on ehkä yksi hauskimmista pätkistä mitä on tullut ajettua. Metsäosuus vähän tökkii flow:n puolesta, mutta sekin taitaa olla enemmän ajajasta, kuin radasta kiinni.

Mäessä tuli viihdyttyä noin viisi tuntia ja sitten suunnattiin takaisin kohti leiriä. Pyörien pesun ja huollon jälkeen lämmitettiin sauna (ehkä paras sauna maailmassa) ja mentiin uimaan. Vesi oli odotetusti aivan tajuttoman kylmää, mutta Eero ja Oliver viihtyivät siellä kuin se olisi ollut 24-asteista. Ihme jääkarhuja. Illalla vielä syötiin niin, että napa raikasi ja pyolenyön jälkeen kömmittiin taas nukkumaan.

Sunnuntai aamupäivä vielä vietettiin nauttimalla mahtavasta mökkielämästä ja sitten olikin aika suunnatata takaisin Helisinkiin odottamaan seuraavan viikonlopun kisoja. Mahtava reissu ja suuret kiitokset Krisselle, Jaanalle, Koirille ja muulle perheelle.

Kuvat reissusta

Kalkkunain kesäretki Espoon Suvisaaristoon

Lauantaina 19.5. minä, Eki, Kristian ja Krisse suuntasimme Kalkkunatolpalta kohti Suvisaaristoa korkataksemme kesäkauden grillaamalla ja juomalla olutta auringossa saaristolaismaisemissa. Sobosta etenimme leppoisaa retkivauhtia Länsiväylää pitkin Suomenojan Biltemalle, jossa Sami odotti liittymistä seuraamme.

Biltsusta nappasimme pari kertakäyttögrilliä mukaan ja joimme hieman virkistävää olutta, jonka jälkeen jatkoimme jonkun espoolaiskaupunginosan kaljakaupan kautta kohti Suvisaaristoa.

Melko kovan tuulen vuoksi jouduimme valitsemaan pohjoiseen suuntaavan grillauspaikan, ja sopiva sellainen löytyi hieman ennen Suvisaaristoon vievää siltaa. Parhain paikka olikin jo varattu, joutsenpari hengaili idyllisen kallioniemen vieressä, joten siirryimme suosiolla toiselle kalliolle. Siellä olikin valmiiksi muurattu grilli, joten pääsimme heti tosihommiin -siis grillit kuumaksi ja oluttölkki auki!

Olin edellisenä päivänä tehnyt valmiiksi pastasalaattia ja grillattavaksi kasvis-halloumijuustovartaita ja kanaa. Paketti makkaraa sinappeineen oli tietty pakko ottaa myös mukaan, ihan perinteen vuoksi. Oman ja muiden nälän takia pidin vähän turhan kiirettä grillauksessa, sillä lopputuloksella että sekä kana että makkarat menivät hiukan tumman paahdon puolelle :). No, oli miten oli, mainiolta tuntui maistuvan, ja auringonpaiste ja olut toivat kivan kesäisen tuulahduksen rantakalliolla istuskeluun.

Hetken ruokaa sulateltuamme pakkasimme kamppeet ja suunnistimme kohti lähivenekerhon kahvilaa, jossa meitä odotti jälkkäri - munkkikahvit. Ei paha!

Sami erkani joukosta kahvittelun jälkeen, ja me muut suuntasimme kohti keskustaa. Paluumatka sujui yllättävän kovalla temmolla, taisi kaljanhimo painaa päälle :). Ekin jatkaessa iltaansa muissa kuvioissa, lähdimme me muut kohti Gloria-teatteria jossa Aleksin bändillä, Rujolla, oli keikka. Fillarit ankkuroimme tukevasti kaiteeseen vastapäisen oikeusministeriön rappusille ja ei kun mättömetallia koneeseen! Konserttisali ei ainakaan liiallisesta väenpaljoudesta kärsinyt, mutta pojat jaksoivat tsempata ja antoivat hyvän shown! Kiitos Aleksille ja kundeille, hyvältä kuulosti!

Päätimme korkata terassikauden samalla kun kerran oltiin liikenteeseen päästy, joten poljimme Mikonkadun terassimaailmaan ja jäimme vielä parille sinne. Siinä vaiheessa kun hengitys rupesi liiallisesti höyryämään viilenevässä kevätillassa, suuntasimme kotiinpäin Kaivari-ketunlenkin päätteeksi!

Mukavaa oli, kiitos kaikille osallistuneille!

Kaikki kuvat täällä: http://www.trailikalkkuna.com/gallery/suvisaaristo

Kesäillan trailit

Oltiin eilen illalla Jimin, Krissen ja Teon kanssa varsin kesäisellä traililenkillä. Viime lenkistäni olikin kulunut jo kuukausi. Paikat alkavat olla taas kunnossa edellisten pannuttelujen jälkeen, mutta pienet pelkotilat olivat päällä eilen liukastellessamme päivän sateiden hellimillä juurilla ja kivillä, joten pahimmissa paikoissa meni taluttamiseksi.

Joissain paikoissa polku mutkitteli suurten valkovuokkomattojen halki, oli aika satumetsämeininki auringon pilkottaessa puiden välistä. Kamikaze-oravakin spotattiin loppulenkistä, kuolemaa uhmaten se juoksi polun halki ihan edestäni...

Kivaa oli, vauhti oli sopivan hillitty ja Maunulan majalla juotiin hyvät kahvit. Life's good!

Naiset ja Lapset ensin...

Trailikalkkunoiden lähipiirissä tapahtuu. Sami aka Rookie sai tänään perheenlisäyksenä 2.8 kiloisen tytön ja etsii nyt edullista haulikkoa tulevien poikaystävien varalta. Tarjouksia voi laittaa RF:n palstalla privalla. Toisena iloisena tapahtumana palstan aktiivinen vieraskynä FASAANI, eli Krisse vei puolisonsa vihille viime viikon perjantaina ja on nyt siis ukkomies.

Vieroitusoireita...

Viimeviikonloppuna oli Oliverin 10v. synttärit (23 noin 10-vuotiasta sokerihumalassa samassa tilassa...vieläkin puhalluttaa :)), joten Kalpis-keikka jäi tekemättä. Tänään olisi pitänyt olla trailia, mutta taloyhtiön talkoot pakotti kantamaan pesukoneita ullakolta siirtolavalle. Ensi sunnuntai pyhitetään casa-ankan kuningattarelle.

Alkaa olla lieviä vieroitus oireita, kun ei ole päässyt ajamaan. Onneksi on sentään ollut 10 vuoden tauon jälkeen viimevuonna uudelleen aloitettu päähänlöyntiharrastus lohduttamassa - tänäänkin on niska lievän jumissa kun treenattiin 103-kiloisen Dimitrin kanssa kuristuksesta irroittautumisia ja alasvientejä.

Tauko on tosin tehnyt kalustolle hyvää, kun on saanut hoonata säätöjä kohdalleen... lauantaina on tarkoitus mennä koeponnistamaan Klaukkalan uusi bike-park ja testaamaan toiko Fox40:sen huolto lisää pintaherkkyyttä keulaan.

Klaukkalan tornikeskus avaa Author Bike Parkin
12.5.2007 klo 10.00

Aukioloajat:
Tiistai ja Torstai 16.00 – 20.00
Lauantai ja Sunnuntai 10.00 – 18.00

Hinnat:
Tiistai ja Torstai-iltoina 12,00 €
Lauantaina ja Sunnuntaina 15,00 €
Viikonloppu 20,00 €
Kausikortti 150,00 €

Viralliset avajaiset 9.6.2007

FASAANI: Enskaa

Kävin ajamassa lauantaina 5.5. MTBCF:n järjestämän tämän vuoden ensimmäisen enduron sm-sarjan osakilpailun, huh miten pitkä litania. Olin käynyt tutustumassa reittiin jo ennakolta edellisenä keskiviikkona, mutta silloin olosuhteet olivat todella masentavan märät ja liukkaat. Nyt sateista olivat muistona vain lätäköt, jotka muuttuivat kisan aikana 114 kuskin vaikutuksesta mutavelliksi. EK:t eivät varsinaisesti olleet tuhottoman pitkiä, mutta haastavuus oli melkoinen ja siksi kisa vei ainakin minun kestävyyteni paikoittain aika äärirajoille. Kalkkunalenkeiltä tuttuja naamoja oli lisäkseni Allu ja Eero, sekä KO2007:n voittaja Dani.

Ensimmäinen ja toinen ek olivat pisimmät ja ensimmäinen tuntui ylivoimaisesti pahimmalta. Eka ei ollut niinkään tekninen, eli perkeleen kivikkoinen pätkä, mutta siinä oli monta raskasta nousua ja hyvin vähän rullaavaa kallioharjannetta. Kaiken lisäksi ajoin aavistuksen harhaan äänekkään kannustajajoukon luona, joka ystävällisesti neuvoi minut takaisin ladulle. Harhailu on tämän kaltaisissa kisoissa tyypillisin virheeni, enkä voi sille mitään, että jos rata ei kulje kahden yhtenäisen nauhan välissä, niin satavarmasti löydän jostain vauhdikkaasta kohdasta mielestäni paremman suunnan. Kakkos-ek:lle jouduin lähtemään heti, kun olin siirtymältä selvinnyt lähtöpaikalle ja aavistelin jo noutajan tulevan. Mutta ei, kulki ihan hyvin, vaikka pätkäajoista päätellen ajoinkin himmaillen. Sen verran kovin kuitenkin ryskin, että polkimen virkaa toimittava Crank Brosin vispilä meni rikki. Kakkosen loppulasku Kivikon "dh-radalla" korvasi kaikki sen astiset kärsimykset. Pinittäminen oli todella muikeaa, kun kerrankin ei tarvinnut varoa vastaantulevia. Mutta missä kaikki valokuvaajat olivat? Pitääkö sen kameran kanssa kytätä jonkun perkeleen mutalammikon vierellä tai pahimman räkänousun päällä, en ymmärrä.

Kolmos-ek oli vielä pitkä, mutta jotenkin helpompi kuin edelliset kaksi. Sitten nelosella, jota harjoituksissa joku paikallinen viiripää oli sabotoinut oikein urakalla, saikin tykittää ja pitää hauskaa. Mielestäni kisan hienoin ek ja juuri sopivan pituinen. Lahdentien vierellä kulkeva kivinen rännikin meni polkemalla läpi, mikä tutustumisajossa oli tuntunut täysin mahdottomalta. Ja se loppulasku, <3. Innostuin laskettelemaan niin tiukkoja linjoja, että vasen olkapää kolahti kantatessa puuhun, mutta jättäen onneksi vain jäljen, josta myös tuo kuva Picasassa.

Vitonen oli ihan ok, mutta ajoin taas harhaan ja menetin ainakin puoli minuuttia. Tämä näkyy pätkäajoissa erittäin selvästi, koska muuten paransin aikojani suhteessa muihin koko ajan, mutta vitosella on romahdus sijalle 31. Tästä sisuuntuneena ajoin loput kolme pätkää tarkasti ja kovaa sijoittuen pätkäajoissa sijoille 19-17. Lopputuloksissa olin tour-sarjan 22:s, Allu ajoi vain minuutin nopeammin sijoittuen 20:ksi (jos en olis harhaillu...) ja Eero oli KOLMAS, propsit teräsmiehelle! Dani voitti tourin, eli siirtynee ajamaan pro-luokkaan, jonka muuten voitti Matti Lehikoinen, hyvä Madi!

Kaiken kaikkiaan aika kovaa hommaa tuo enskaaminen, mutta käy varmasti myös ajotekniikka- ja alamäkiharjoittelusta. Loppujen lopuksi on tietysti kyse aivan samasta, kuin Keskuspuiston lenkeilläkin, mutta kolmosen sijasta vitonen silmässä koko ajan. Meidän poluilla on kyllä parempi flow.

Kuvat Picasassa.

Tulokset EBA:n sivuilla.

FASAANI: Hugo auki Kalpiksessa

Sunnuntai oli mukavan kirpeä Kalpispäivä. Paikalla olivat taas kaikki vakionaamat, ZG, Madi ja puolet Suomen alamäkiajajista. Hugon puolella hissi pyöri ja näin pääsin ottamaan tuntumaa peruskorjattuihin Kalkkunamutkiin. Soturia en tohtinut vielä testata, mutta nyt kun näki miten se ajetaan, niin sekään ei enää kuumota samalla lailla kuin ensi kerran nähtynä.

Hitaastakin kuskista saa vauhdikkaita kuvia, kun on hyvä kuvaaja. Kuvat näpsi Naz0. Photoshoppasin omat kuvat, ne löytyvät Picasasta.

FASAANI: Tönäilyä Maltsussa

Käytiin Jimin kanssa työntelemässä Malminkartanon täyttömäellä, kun sukkistelukiintiö tuli jo tiistaina täyteen. Tosin ihan yhtä rankkaa on possufillarin työntely mäkeä ylös n kertaa. Maltsu oli hyvässä kunnossa, aivan kuiva ja bermien pito hyvä. Valtaosa treileistä on tiukasti mutkittelevaa ränniä, mutta esimerkiksi puunokkien kautta ajettava polku on hyvinkin vauhdikas. Kiva että joku jaksaa rakentaa myös Helsinkiin. Koko päivää ei varmaan jaksaisi tällä nyppylällä viettää, mutta iltapuhteeksi tönäily on virkistävää vaihtelua.

Hotlinkkaus ei näköjään onnistu Picasasta. Albumi tuolla.

FASAANI: Eläintarhan ajot eli SRAM cup 2007

Cross country, minä? Tämä oli kuitenkin tilanne. Pk-seudulla ajetaan cup-muotoisena maasto- ja maantiekisoja 17 arki-iltana kevään ja kesän mittaan. Päätin jatkaa KO2007:lla alkanutta kilpailukauttani tarpomalla yhä syvemmälle sukkissuohon ja ottaa osaa tähän SRAM cupin avauskisaan. Kisassa oli tarkoitus ajaa 6 kierrosta Uimastadikan ja Eltsun maisemissa noin 3 kilometrin pituista maastoreittiä, josta yli kolmannes oli hiekka- tai asvalttisiirtymää. Kisareitissä oli omat erikoisuutensa, kuten kierroksen alussa mukavan maastolaskun päätteeksi tuleva u-käännös asvaltille, johon sai ajaa jarrut lukossa. Onneksi jyrkimmät nousut olivat asvaltilla, muuten olisi varmaan jäänyt maaliin pääsy 36t eturataalla haaveeksi. Heckler on sukkisoptimoitu, mutta Tarmolta viime viikolla hankittu titaanikiskoinen Ti-Fly oli jäänyt koeajamatta. Satulan asento oli aivan väärä ja se painoi mukavasti penile nerveä, mutta kurjuuden maksimoinnista oli muutenkin kyse. Lähtöviivalla oli muutamia tuttuja ynnä muuan Matti Lehikoinen jäykkäperäisellä Orangella ja spandexit jalassa! Lähtö oli Mikropoliksen viereisen kuularingin luota, josta lähti heti kisan pisin nousu Uimastadionille. Ekalla kierroksella nousun jälkeen polulle siirryttäessa oli vielä ruuhkaa, joka tarjosi hengahdystauon täysillä vetämiseen. Tasaisella ajokoiraporukka veti komeasti ohi, mutta alamäkeen siirryttäessä porukkaa tuli selkä edellä vastaan. Otin periaatteeksi, että jätän jarrutukset niin myöhäiseksi kuin mahdollista silloin kun pyörä liikkuu itsekseen painovoimalla. Tuntuu aika itsestään selvältä, mutta moni näytti toimivan toisin. Reitin paras kohta oli vauhdikas lasku Uimastadionin takana kulkevalta polulta Vauhtitielle. Tässä näin myös aivan mahtavat otb:t päin kanaverkkoaitaa. Kaveri säästyi ilmeisesti vammoilta, koska jatkoi kisaa ja painoi hieman myöhemmin kieli pitkänä ohi. Eläintarhan kentän luota alkoi reitin pahin, mutta myös treilimäisin osuus, Laakson suuntaan ja siitä takaisin Uimastadionille kiemurteleva reitti sisälsi muutaman lyhyen jyrkän nousun, pari vauhdikasta laskua, mutakuoppaa ja yhden hauskan teknisen käännöksen terävästi vasempaan ylämäkeen. Tässä kohtaa sain parhaan tyydytyksen taluttamaan joutuneiden ohittamisesta, mikä oli tietysti lyhytaikainen ilo, kun ohitetut kuittasivat ohi heti seuraavalla suoralla. Toisella kierroksella ajelin suht yksin ja mietin jo hetken, että taidan pitää perää, kun ohi ei painanut enää porukkaa. Toinen kierros oli myös tuskaisin. Keuhkot huusivat hoosiannaa, syke paukutti 180:a ja jaloissa tuntui se ikävä viileys, joka kertoo lihasten toimivan äärirajoilla. 36t eturattaassa oli se jännä puoli, että ylämäet pitää vetää melko kovaa, tai niitä ei pääse ollenkaan. Nousuissa ja laskuissa pysyin kenen hyvänsä perässä, mutta suoralla jäin aina armotta. Kolmannen kierroksen alussa kärki varvasi minut kierroksella ja mikä hienointa, johtavan kuskin perässä polki Lehikoisen Matti. Sain heistä vetoapua, mutta vain siksi hetkeksi, kun edes jotenkin pysyin perässä. Ei voi kun hattua nostaa meidän alamäkiammattilaiselle, todella kovakuntoinen kaveri ja monipuolinen pyöräilijä. Sisäpiiritieto kertoo, että Matti oli kaiken lisäksi kuluttanut kroppaansa edellisenä yönä Lagwagonin keikalla. Kolmannen ja neljännen kierroksen ajoin hieman säästellen ja koska olin kärjelle kierroksen jäljessä, oli viides kierros viimeiseni, luojan kiitos. Viimeisellä kierroksella sai laittaa kaiken peliin, vaikka sitä "kaikkea" ei ollut enää paljon jäljellä. Ohitin kuitenkin kaksi kuljettajaa, joka piristi mieltä mukavasti. Maaliin tullessa olo oli juuri niin karmea kuin voi kuvitella.

Jäähdyteltyämme aikamme lähdimme Allun kanssa polkemaan kotia kohti. Halusin ajaa vielä kerran Vauhtitien alamäen ja kantatessani renkaat mutaisina asvaltille Nobby Nicit irroittivat otteen kestopäällysteestä totaalisesti, eli olin hallitsemattomassa sivuluisussa. Tanko otti asvalttiin, mutta mitään vaurioita ei tullut. Arvaamaton rengas tuo NN märässä, olin ollut havaitsevinani samaa jo kisassa. Onneksi märällä ei yleensä tule lähdettyä metsään, mutta kyllä NBX:n sivuttaispito on aivan toista märällä kovalla alustalla. Olisiko syynä Schwalben "halkaistu" sivunappula, en tiedä.

Palautumisen jälkeen meininki oli jo niin hyvä, että ajoimme kotiin Keskuspuiston polkuja pitkin. Ehkä siksi olo ei tänään ole hassumpi, vaikka venyttely jäi väliin. Ihan heti en ehkä lähde seuraavaan xc-kisaan, mutta en myöskään sano, ettenkö koskaan enää osallistuisi. Kiitokset järkkäreille.

Tulokset

Kalpalinnan talkoot

Lähdimme aamupäivällä Eeron, Samin, Tatun ja Oliverin kanssa kohti Kalpalinnaa tarkoituksena laittaa droppi-linjojen välinen alue kuntoon nuoremmille ja aloitteleville kalpalinna-kuskeille sopivaksi.

Aamulla jotkut olivat rakentaneet sangen huteria shorerakennelmia, joista suurin valehtelematta meni etusormella nurin (video). Idea oli hyvä ja varmaan toteutetaan lähitulevaisuudessa vähän tukevammin ja hieman matalampana.

Puuhalaakson droppilinjojen väliin syntyi nyt kaksi erittäin helppoa, mutta hauskaa trailia, jotka Pojat nimesivät Pomppivaksi Paviaaniksi ja Kiemurtelevaksi Käärmeeksi. Molemmat sopivat kenelle vain, joka on joskus maastossa pyörällä ajanut.

Ensimmäisessä näistä on pieni shoredroppi, nokka ja kaksi pöytää jonossa. Sen kokoisia, että saa tosissaan yrittää, että teloo itsensä.

Käärmessä on viisi bermiä peräkkäin joissa voi reenata kanttausta.

Tässä muutamia kuvia "Junior-parkista".

Artsy Fartsy Alleycat 20.4.2007

Tänään oli sitten ällärikauden avaus osaltani. Jalle ja Ursle olivat järkänneet taideällärit (tarkoittaen sitä että lähtöpaikalla oli iso joukko jotain taideopiskelijoita, ilmeisesti Urslen koulukavereita, seuraamassa meininkiä) ja lähtöpaikkana oli Kasarmintori. Sateesta (tihkua vielä tässä vaiheessa) huolimatta paikalla oli parikymmentä innokasta osallistujaa, ja oli kiva nähdä tuttuja kasvoja pitkästä aikaa. Lyöttäydyin ainoana paikalla olevana kalkkunana (kröhöm :)) Toni L:n ja Mikon kanssa kimppaan, tarkoituksena ajaa melkolailla iisisti kisa läpi. Ensimmäisen rastin (Viking Linen terminaali) jälkeen Toni kuitenkin päätti lähteä Matiaksen kanssa kimppaan, joten jatkettiin Mikon kanssa kahdestaan kohti Ursulaa, joka oli toinen rasti. Siitä Merimiehenkadun rastille, jossa tarkoituksena oli ottaa valokuva itsestään ja pyörästä ja ottaa mukaan rastilta jotain piknik-kamaa pussista. Punavuorenkadulla, Snellun ala-asteen pihalla oli toinen tehtävärasti, piti irroittaa maastokiekosta takapakka ja laittaa se uudestaan kiinni, ja siitä sitten Rajasaaren sillan lamppuja laskemaan. Rajasaaresta kohti Sturenkadun ja Kirstinkadun kulmaa, jossa oli rasti ja siitä kohti maalia Kaivopuistossa. Kaivopuistoon oli pystytetty sadekatos, joka ei paljoa enää suojannut, koska kamat olivat aivan läpimärät :). Pari-kolme olutta kiskoin paikan päällä, mutta sitten rupesi paleltamaan niin paljon että oli pakko lähteä himaan suihkuun. Fondue jäi syömättä, mutta jäipahän muille kilpailijoille ja paikalle saapuneelle taideopiskelijarevohkalle enemmän herkkua syötäväksi. Nyt lämmin teekuppi kädessä lämpimän suihkun jälkeen ei voi kuin todeta että oli aivan törkeän siistiä! Kiitos järjestäjille!

Ai niin, en ainakaan tullut vikana maaliin, ainakin kuusi kuskia tuli vielä minun jälkeeni... Tuloksia varmaan ilmestyy lähipäivinä Bc Hellsingin sivuille.

Kalkkunatolpalle uusi liikennemerkki

Kevään kasvaneen tolppakuvausaktiviteetin takia Liikenneminiesteriö on julkaissut uuden liikennemerkin, joka tullaan kiinnitämään Hernesaaren Kalkkunatolpalle.

Oikeesti tämä tuli privalla Matilta - Kiitos. Hehehe...

EKI: New bike day!

Perheemme pyöräkatras kasvoi tänään yhdellä kun neiti avovaimo kävi ostamassa Tarmo lähikauppiaalta Commencal Combin (joka hetimiten määrättiin tottelemaan nimeä Lambi).

Polkaisimme kotiin, jossa pikaisen vaatteidenvaihto- ja hundparken
kusetusoperaation jälkeen rullailimme rantaan ihmettelemään katkaistua laivaa. Suuntasimme kohti Lauttasaaren eteläkärkeä, josta leppoisa polku alkoi. Johannan ensimmäinen maastopyörälenkki sujui oikein reippaasti ja mallikkaasti. Oli itselläkin oikein mukavaa kruisailla Rigillä keskuspuistoa tasaisempia ja letkeämpiä polkuja meren tuntumassa.

Jutun kuvat: http://www.flickr.com/photos/mustaninja/sets/72157600087104350/

Hiilikuitua Kalkkunatolpalla + Cannondale

Kalkkunatolpalla ei ole koskaan ollut niin paljoa hipoa hiilikuitua kuin tänään. Herra Kyrö kävi ostamassa minulta parin Michelinin UST renkaita ja samalla kuvattiin hiilikuiturunkoinen Giant Anthem. Tolpalla ollessamme onnistuimme tönäisemään pyörän nurin ja meinasin saada halvauksen, kun n-tuhatta maksava kuituihme rojahtaa asvalttiin. Onneksi ei käynyt pientä penkin nirhaumaa pahememmin. Tolppakuvaus on vaarallista. Toisena pyöränä kuvattiin Antin paloautonpunainen kellarissa viimevuodet viihtynyt Cannondalen M-500. Tuollaiseen olisi hieno laittaa sliksit ja päästellä pitkin Helsingin katuja.

Intense M5

Intensen kisatiimi testailee tällä kaudella M3:sen seuraavaa versiota, joka huhujen mukaan nimetään M5:ksi. Väittävät, että M5 olisi jopa 2 paunaa (0.9kg) kevyempi kuin M3. Periaatteessa siis Socomin painoinen. Mitäköhän Socomille sitten tapahtuu?

Kaunis päivä Kalpalinnassa

Sunnuntai on viikon "Kalpalinna-päivä". M3:sen keulan ollessa telakalla (tähän sellainen silmiä muljauttava "hymiö"), jouduin lauantai-iltana laittamaan Prophetin "Bike-Park"-vaatteisiin. Kiekot vaihtuivat järeempiin, renkaiksi viime vuoden Åre-nakit, eli super Tacky HighRollerit, 50mm stemmi ja kellarin nurkasta löytyneet vuoden 2001 kirkuvan keltaiset Planet-X Klingon flatit. Hetken sagi-stressi ja kaikki oli valmista sunnuntaita varten.

Aamupalan jälkeen näpyttelimme Subukan GPS:ään koordinaatit jostain syvältä Espoosta, jossa Kärpäsen Herra odotti kimppakyytiä Kalpalinnaan. Saavuttuamme pellon laitaan meitä odotti Sami kirkuvan oranssin Foes Fly:n selässä, jota oli tarkoitus mennä ulkoiluttamaan ensimmäistä kertaa Kalpalinnaan. Kärpänen kammettiin katolle ja tunnin pyrähdyksen jälkeen saavuimme määränpäähän.

Kalpalinnassa ilma oli mitä mahtavin ja märkää oli ainoastaan hissimontussa. ZG+kauhakuormaaja olivat laittaneet kahvilan edessä olevat tuplat uusiksi ja nyt siinä on mahdollista ajaa ISOA-, keskikokoista- tai ankka-linjaa. Hyvä homma, että kaikille tulee ajettavaa. Tomi L Lehikoinen ja muut näyttivät miten keskimmäisestä linjasta ajetaan, isoimman ollessa vielä rakenteilla.

Allekirjoittanut keskittyi tutustumaan Prophetin alamäkikykyihin. Viime kerralla kuumottanut Hyppivä Kameli sai vielä odottaa M3:sen paluuta palvelukseen. Tosin Nazon solisluu-poikki pannutuksen jälkeen voi olla, että vielä harkitsen pari kertaa siitä ajamista. Muita päivän pannuttajia olivat Krisse, jonka eteen ilmestyi tyhjästä metrin nokka, "joka ei ollut siinä viime vuonna" ja Sami joka veti A-linjan bermin pitkäksi auringon ja pölyn sokaisemana.

Prophet oli yllättävän kykenevä "Kalpalinna-pyörä" ja viimeisen tunnin aikana alkoikin jo löytyä jonkin verran yhteistä säveltä. Pyörää oli kiva heittää ässä-mutkiin ja muutenkin ajaminen oli hauskaa. Kovemmassa rytyytyksessä pyörän 140mm ilmajoustoa alkoi tuntua (eteenkin M3:sen jälkeen) pingispallolta ja nokista pyörä tuntui lähtevän aivan omiin suuntiinsa. Olisiko vapaaehtoisia opettamaan kalkkunaa lentämään? :) (urakkapalkalla)

Ensiviikonloppuna onkin sitten Kalpalinnan talkoot ja pyörät jää kotiin.

Uula Jero - Velo avajaiset

Käytiin torstaina VELO - näyttelyn avajaisissa ja paikka oli tupaten täynnä erilaista vipeltäjää. Seinillä oli toinen toistaan hienompia luomuksia. Näppäsin pokkarilla muutaman kuvan, mutta suosittelen lämpimästä käymään itse paikalla. Näyttelyesineet ovat tietenkin myytävänä - Pistan hinnalla saa todella uniikin luomuksen/kulkuneuvon. ;)

Kuvia

Niskamakkaraa...

Kävin tänään hakemassa AllRightistä EVS:n niskamakkarat isälle ja pojalle. Eeron viimevuotisesta nokasta "no-hander puolivoltti päälleen solisluu ja käsipoikki, mutta niskat säilyi, kun oli makkara"-stuntista lähtien on kuumottanut ajatus niskan telomisesta. Tähän kun vielä lisättään jo parantunut, mutta välillä vihoitteleva selkärangan kompressiomurtuma, niin päätin moiset hankkia.

Tuommoinen 35e:n makkara on kuitenkin aika pieni hinta jos se pelastaa halvaantumiselta. Sen sai nätisti integroitua haarniskaankin alumiinisilla "pulteilla" (kuvassa olevista lärpäkkeistä).

FASAANI: Trililii, mmhyyöööÖÖÖÖÖHHHHHH!

Torstaitraililla eilen: mahtava ilma, kuivat olosuhteet, pyörä kevennetty, uudet Nobby Nicit alla, täydellistä. Eki oli kaivanut jostain maastopyörän ja liittyi iloiseen joukkoomme, josta puuttui vain Steelduck, joka ei ollut vetänyt riittävästi Intian troppia tai konjakkia flunssan karkoitukseen. Kyllä itse kullakin nenä vuotaa, mutta ei se ajamista estä, ni! Minä, Jii, Eero, Jimi ja guest starring Eki lähdimme siis tähän asti vuoden kesäisimmille trileille, anteeksi traileille tarkoituksena vetää tehokas parin tunnin lenkki. Valoa riittää nyt aika lailla varttia vaille ysiin asti, jonka jälkeen Rob Darkenin varjo lankeaa Keskuspuiston ylle. Olemme kehittäneet kevään mittaan mahdollisimman yhtenäistä polkureittiä Laaksosta Maunulaan ja takaisin ja näitä polkuja vedettiin myös tällä lenkillä. Pari uutta variaatiota skauttasin eilen koiria ulkoiluttaessani ja niitä päästiin nyt kokeilemaan tositoimissa. Hakamäentien tietyö on vaikuttanut lähiympäristönsä linjoihin, mutta uudet on nyt löydetty ja niillä mennään. Hartaasti odotetut 2,25" Nobby Nicit osoittautuivat yllättävästä painostaan huolimatta erinomaisiksi polkukumeiksi, uskomattoman vaikea sana kirjoittaa. Ilmoitettu paino SnakeSkin kyljillä on 610g, punnitut painot olivat 617g ja 690g! Pito on todella hyvä 2 barin paineilla, joka minulle on tavallista enemmän maastokäyttöön. Pääsin ylös ihan jokaisesta hankalasta paikasta, joista monet ovat viime aikoina vaatineet jalkautumista. Tosin olen ajanut kuluneilla 2,3" NBX:illä, joiden vertaaminen uusiin renkaisiin on epäreilua. Olen renkaisiin tyytyväinen, vaikka Contin Speed Kingit houkuttelisivat todella alhaisella painollaan.

Paluumatkalla Laaksoon Keskikonsolin kallioilla kuulin takaani ryskettä ja sitten kuin gnu-härän soidinmylvintää. Jokke se oli leikkisästi heittänyt tiukassa paikassa nollavauhdilla otb:t ja kokeillut rintalastan elastisuutta ohjaustangon päähän. Henki näytti pihisevän joten kuten, mutta tovin saimme toveriamme makuuttaa ennen kuin pääsimme nilkuttamaan pyöräteitä pitkin Laaksoon. Olin käynyt juuri ennen lenkkiä Kalkkunatolpalla, joten olin sattumalta liikkeellä autolla. Joken ei siis tarvinnut polkea koko matkaa SoBoon. Pikaista toipumista Jiille ja lauantaina Kalpikseen.

Eki otti jonkun kuvankin, mutta taisi mennä old schoolisti filmille. Ehkä näemme kalansilmäshotit joskus.

EDIT: Tässähän se

Tolpalla ja punnituksessa

Torstaihan on perinteinen trailipäivä ja Krissen Heckler on ollut tässä keväällä laihdutuskuurilla. Pyörästä on käytännössä vaihtunut lähes kaikki paitsi runko ja iskari. Itse olin sen verran flunssassa, että tänään jäi trailit ajamatta, mutta tolppakuvia jaksoin kuitenkin napsia. Samalla keikalla otettiin Heckleristä virallinen Kalkkunavaaka-punnitus ja menihän se niukin naukin alle 14kg. Painoa lähti käsittääkseni pitkälle toista kiloa. Viisi tuumaa joustavalle pyörälle, joka ei tarvittaessa pelkää edes kalpis-käyttöä tuo on mainio paino.

Heckler ennen

Heckler jälkeen

Kevään ostovinkki...

Kalpalinna on avannut mäkensä taas pyöräilijöille ja Klaukkalaan ja moneen muuhunkin mäkeen syntyy alamäkipolkua kuin sieniä sateella. Nyt olisi Epulla myynnissä erittäin hyvä hintalaatusuhteen omaava paketti kaksilla kiekoilla. Epun ilmoitus:

M-kokoinen Cannondale 2000 (2004 malli). Hyvänä pidetty ja kaikki huollettu. Iskarit saaneet Toikan käsittelyn kutakuinkin kymmenen ajotuntia sitten. keulasta SPV poissa ja TPC+ tilalla ja 4-tie swingeristä tuli kieltämättä uutta parempi.

e-13 ketkuohjuri, 2 x kiekot ( 823 ja 321 Mavicit), bling-bling ja mmmm-mmmm-mmm,m. kaikenlaista kivaa on kiinni, ja mielen mukaan saadaan osia vielä vaihdettua, niitä nimittäin on kertynyt...

Käsipuolelle arkajalka-isukille aivan liian nopea ja raisu.

Hintaa pyytäisin 2200e tai parhaan tarjouksen mukaan.

Kokeilla saa toki jos kauniisti pyytää, fillari on Haagassa, ja pullakahvit tarjotaan testilenkiltä takaisin odottavalle seuralaiselle ja nääntyneelle kuskille tottakai.

Invalidi-Eebio 0500 668140

UULA JERO - VELO näyttelyn avajaiset huomenna

SoBon sydämmessä (Merimiehenkatu 26) Grappo Galleriassa on huomenna klo 1800 mielenkiintoisen näyttelyn avajaiset.

UULA JERO
VELO
POLKUPYÖRÄ

Kannattaa käydä tarkastamassa mistä on kysymys...

Lisätietoa täältä.

Näyttely on avoinna 13.4 - 3.5.2007

Polkimet

Pojat kiusasivat minua polkimista eilen. "Eihän noilla pysy." "Liian kapeat." Onhan se myönnettävä, että kolme vuotta mahtavasti palvelleet DMR V12 Mag:t ovat kyllä erittäin kuluneet ja piikeistäkään ei ole oikeastaan mitään jäljellä. Kokeilin yhden laskun verran Tonin tuomaria ja epäilys alkoi kalvamaan mieltäni. Loppupäivän jalat tuntuivat lipsuvan polkimilla. Saamarin psyykkaajat.

Kokeilin illalla saada DMR:stä piikkejä irti, mutta kolme vuotta mutaa ja kiviin hakkaamista tekivät tehtävästä mahdottoman, joten nyt pitäisi pähkäillä uusia flattipolkimia. Painoa ei saisi olla enempää kuin 450gr ja leveyttä varpaiden alla vähän enemmän kuin DMR:ssä. Nopealla surffauksella kandidaateiksi löytyivät Xpedon MX Force MX3:set (aika edulliset) tai Syncros Mental Magnesium:t (sikahintaiset)

Kokemuksia ja vinkkejä kaivattaisiin...

Kalpalinna... mutaa ja stuntteja

Eilen aamulla pakattiin Oliverin kanssa auto täyteen varusteita ja lähdimme kohti Kamppia mistä nappasimme vielä Eeron kyytiin. Nokka kohti pohjoista ja tunnin ajon jälkeen olimmekin taas pitkästä aikaa Kalpalinnassa.

Paikalla oli jo kalustoksi miellettävien ZG:n hefejen lisäksi TV4:sen kuvausryhmä tekemässä juttua alamäkiajosta. Eri kokoista ja väristä Trekin Sessionia vilahteli siellä täällä ja harvemmin Kalpalinnassa näkee moista naiskauneuttakaan (ohjelman juontaja). En tiedä mikä oli jutun tarkoitus, mutta siellä ne konttasi Sexy Boy/Girl-linjojen alun jyrkässä mutamäessä. Vissiin yrittivät opettaa noviisille miten mäkeä mennään alas. Ohi ajellessani todistin mm. OTB:t ja puunhaluksen. Auh. Propsit koekaniinille - aika duudsoni.

Mutaa oli hissilinjalla ja muutamissa paikoissa ihan riittävästi ja se kuivui kevät auringossa mukavaksi betoniksi pyörän pintaan. Muuten polut olivat jo todella hyvässä kunnossa. ZG-sirkusryhmä on keväällä kunnostautunut tekemällä isosta droppilinjasta ISON (Usko, Toivo ja Rakkaus). Toinen uusi linja on Hyppivä Kameli, joka vaikutti todella messevältä. Sitä pitää päästä kokeilemaan, kunhan tulen sinuiksi tuon M3:n ilmailuominaisuuksien kanssa. Kaikkea muutakin polunparannusta ja tuunausta oli tapahtunut, joten hyvältä näyttää.

Kameroita oli mukana pienen studion verran, mutta yhtään kuvaa ei kerennyt ottamaan, kun piti ajaa ja korjata pyörää. M3:sta lähti takajarrulevy irti - onneksi hissijonossa - joten mitään kunnon damagea en saanut aikaiseksi. Käytetään sitä ruuvilukitetta (mutku se oli loppu). Pyörä kulki kaikenkaikkiaan hyvin ensimmäiseksi kalpisreissuksi, mutta paljon on vielä säädettävää, kunnes se on "minun pyörä".

Sunnuntaina taas mennään.

Viivi ja Wagner

http://www.hs.fi/viivijawagner/

Alamäkeä Vuosaaressa

Olimme Eeron ja Jimin kanssa Vuosaaressa tänään lykkimässä pyöriä ylämäkeen. M3 sai tulikasteen ja alamäkikausi tuli avattua. M3 on aivan tajuttoman hauska laite.

Olin elänyt siinä harhakuvassa, että Uzzilla pääsee lujaa (siis meikäläisen "lujaa", jota ei pidä sekoittaa yleiseen käsitykseen sanasta). M3:n tasoitti jarrupatit ja nyppylät, meni bermeissä kuin raiteilla ja muutenkin teki ajamisesta pelottavan "helppoa".

Päivän ainoa ongelma oli logistiikassa. Aamulla tuli ilmi, että M3 ei sovi Thulen ProRide telineeseen, joten oli pakko keksiä vaihtoehtoinen kuljetustapa. Nyt alkaakin sopivan kattotelineen, etsiminen. En halua mitään ratkaisuja, missä pyörä pitää laittaa atomeiksi ennen siirtymiä.

Olipas mukava päivä. Tässä pokkarilla näpsittyjä kuvia allekirjoittaneen ja Jimin toimesta. Kuvissa on muitakin nyppyllä viihtyneitä. Petelle kiitokset Bermi-linjavinkistä. ;)

Intense M3 säätöä vaille valmis

M3:n kiekot tulivat eilen valmiiksi ja tänään hain sitten Syncroksen Bulk 7075 tangon. Töistä kotiin tultuani niputin pyörän kasaan ja kävin pihalla pumppaamassa ja nappaamassa pikkukameralla kuvan.

Jarruletkut ovat vielä lyhentämättä ja kaikki säädöt tekemättä, joten iltapuhdetta riittää vielä. Huomenna olisi tarkoitus - ellei sada lunta - mennä Vuosaareen harrastamaan ylämäkityöntöä. Tolppakuvatkin pitää ottaa, kunhan keretään.

Matalaa ohjaamoa...

Nenässä on pussillinen palkokasveja. :( Mistään ei löydy 1" nousulla olevaa Oversize riser-tankoa, jossa taivutukset maksimissaa 8 ja 5 astetta.

Ranteet eivät oikeen pysy kyydissä kovemmilla taivutuksilla ja M3:seen pitäisi nyt nopeasti löytää tanko. Pääsiäisviikonloppuna olisi tarkoitus mennä pyörää kokeilemaan.

Jos jollain on vinkkiä mistä löydän Easton EA70 685mm-1" Lo Rise-31.8 Clamp-tangon, niin olisi erittäin kiitollinen.

Keskuspuisto Outlaw 2007

Ensimmäinen perinteinen Keskuspuisto Outlaw kilpailu on nyt takana. Sunnuntaina Laakson kentälle kokoontui vajaa parikymmentä pyöräilijää tarkoituksenaan ajaa ”salaa” kilpaa keskuspuiston poluilla.

Alunperinhän KO2007 oli tarkoitus pitää lumisilla poluilla, mutta missasimme talven parhaan viikonlopun, jolloin polut olivat mitä parhaimmillaan. (Tämä oli siis se viikonloppu, jolloin Talvienska oli peruttu ”huonojen sääolojen” takia. hehe). Seuraavana viikonloppuna polut olivat jo liian velliä ajettavaksi. Näistä syistä siirsimme KO2007:n ensimmäiseen sopivaan viikonloppuun.

Eilis aamu alkoi vahvasti. Krisse soitti minulle kello 10, että keksi joku keino millä saamme Ekin hereille, jotta saamme radiopuhelimet. Eki oli ollut kuuntelemassa Heviä ja nukkui sohvallaan kuulemma vaatteet päällä. Mikään ydinsotaa pienempi asia ei herraa saanut hereille, joten radiopuhelimet jäivät saamatta ja jouduimme turvaamaan kännyköihin. Ekille kyykkyhyppyjä...

Jim ja Krisse olivat merkanneet polkuja koko aamun ja pääsimme aloittamaan kisaamisen hienosti kaikkiin kisoihin kuuluvan noin tunnin myöhästymisen jälkeen. Lähdimme siis ensimmäiselle erikoiskokeelle noin kello 12. Minun itsemääräämäni nakki oli kuvata tapahtuma, joten poljin poluille aina muiden edellä ja etsin mukavan kannon missä nököttää ja ottaa kuvia. Metsässä ajajia hiljaa odotellessa tulee huomioitua kaikenlaista. Sää suosi ja metsässä hiippaili ulkoilijoiden lisäksi mm. fasaaneja, jäniksiä, oravia, variksia ja yksi haukka tms.

Ensimmäisellä erikoiskokeella ohitseni ajeli vielä hymyileviä kuskeja, mutta hymyt alkoivat vähitellen laantua kun erikoiskokeet etenivät. Kuvaajana polkuja oli mukava päästellä, kun pääsi lepäilemään välillä – kunnes viimeisellä EK:lla koin ”Ground Hog Day-ilmiön. Lähdin kuvauspaikaltani viimeisen ajajan perään päästäkseni maalialueelle. Jonkin aikaa polkua runtattuani huomasin olevani loopissa – eli palasin samaan paikkaa mistä lähinkin. Hetkellisen SoBolaisen paniikin (Olen metsässä yksin!!!) jälkeen lopulta kuitenkin löysin maaliin. Suurin osa kuskeistakin oli löytänyt perille, joten kisaa voi ainakin siltä osin pitää onnistuneena(ish).

Koska kuitenkin kisailimme, niin laitoimme ajajat myös järjestykseen ja KO2007 voittaja oli Dani jonka vanavedessä toiseksi ajoi Kalkkunalenkeillä meitä viikoittain nöyryyttävä Eero. Dani kuittasi voitostaan Ranskalaista shampanjaa ja Eero Muumi-suklaamunan. Naistensarjan ylivoimainen voittaja oli Marika ja saa juhlia murskavoittoaan vaaleanpunaisella Cava:lla. DFL sai paketillisen Intialaisesta apteekista bongattuja PartySmart-kankkuspillereitä (take one 30min, before the first drink). Palkintojenjako oli hyytyneistä kuskeista ja järjestäjistä johtuen hieman vaisu ja ensi vuonna pitääkin keksiä erikoskokeiden välille virvokkeita ja syötävää jota voi sitten oksennella viimeisillä legeillä.

Allekirjoittaneella oli mukava päivä kisoja kuvatessa ja järjestämme hyvin todennäköisesti kisailut myös ensi vuonna – silloin jätän kuvaushommat muille. Ajajat voivat kommentoida kisoja alle – olisi hauska kuulla kommentteja traileista yms.

Nyt on jäljellä polkumerkintöjen poistaminen ja sitten alamme suunnittelemaan Helsinki-Bordaux Turkeystyle – reissua.

Keskuspuisto Outlaw Top 5 yhteisaika:

1. Dani 20:46.69
2. Eero 21:26.06
3. Ari 23:38.57
4. Krisse 24:26.94
5. Iikka 25:26.47

Kuvia polun varrelta...

OT: Kalliossa jyrähti

Kävin lauantai - sunnuntai välisenä yönä Kalliossa NightLife:ssä kuvaamassa Rujo:n keikan. Bändissä kitaroi Aleksi ja meno oli nimensä veroista. Jos raskaampi poljento kiinnostaa, niin kannattaa tutustua..

RUJO

Tästä MP3 maistiaisia

Huomenna puskat rytisee keskuspuistossa...

...eli kannattaa mennä muualle Sunnuntai-kävelylle.... Graaaah....

Muutama kisaajapaikka vapaana - eli jos jotakuta tekee mieli ajaa huomenna aamupäivällä "enskaa". Niin ilmoittautukoot allekirjoittaneelle vaikka privalla Fillari-palstalla tai RF:n palstalla.

Hösön "polkupyörä" tolpalla

Hösö toi pyöränsä tolpalle kuvattavaksi. Pienen debaatin jälkeen totesimme onhan siinä yksi poljin ja teimme tällä kertaa poikkeuksen ja kuvasimme tälläisen vanhan miehen maastopyörän, kun ei enää jaksa polkea.

(...ja Hösön on turha selittää, että siinä tulee hiki - niin tulee Golffissakin...hehe) Onhan se kyllä hieno ja komiat äänetkin siinä oli. ;)

Ei nastoja, ei nastoja, ei villahousujakaan!!

Tänä torstaina meitä yllättäen jo kuusi pimeää trailikuskia. Keväinen keskuspuisto oli houkutellut, jotkut varustautumaan jo shortseilla. Peruskalkkunoiden (steelduck, Jii ja Jim), Eeron ja Fasaanin lisäksi paikalle olivat eksyneet Paulus 28" Karate Monkeyllään ja Allu Spessullaan. Nastat oli jätetty kotiin ja pahin kosteus oli lämpimien kelien ansiosta kadonnut poluilta.

Minä tietenkin löysin sen kaikkein kosteimman paikan koko metsästä ja vetäisin lapajättiläisen kautta kyljelleen noin 10cm syvään vesimutaliejuun. Oli hieman kosteahko olo loppureissun, mutta ei ennettu sen häiritä muuten mahtavaa iltaa.

Ajelimme ensi KO2007:n reittejä Maunulan majalle, missä hörpimme
kahvit, allu veti huimat suo..... houkutuskoreografiat ja jatkoimme polkujen koluamista. Paulus paineli sinkulallaan armotonta vauhtia, niin että puut kaatuivat ja yhdessä alamäessä tutkittiin tarkasti sammaleen koostumustä tänä keväänä. Jimiltä katkesi ketjut, jotka korjasimme ja taas pääsimme jatkamaan matkaa. Kaikenkaikkeaan olimme metsässä reilu kolme tuntia ja hauskaa riitti. Rob Darkenkin jätti meidän rauhaan, vaikka vahvasti epäilimme että sillä oli jotain tekemistä ketjujen katkeamisen kanssa.

Kalpalinna: WOOT WOOT!!

CALPIS BIKE PARK

Suljettu toistaiseksi. Avaamme heti, kun routa
on sulanut Superista. Alus-
tavasti tavoitteenamme on
avata Pitkänäperjantaina
6.4.2007 klo. 12.00.

KO2007: Back in Business!

Huomiohuomio kaikki trullit, noidat ja pääsiäispuput! Ihan kohta ajetaan Keskuspuisto Outlaw 2007, houlaa houlaa! Mukaan femma, oma luuta, sopivaa virpomisevästä ja -juomaa, sekä hirveä voitontahto. Kello XXXX* aloitetaan, jotta ehditään White Ladyn terassille ottamaan arskaa kisan jälkeen.

Ilmoittakaa kaikille kisaan aikanaan ilmoittautuneelle, jotta nähdään ketkä ovat vielä tulossa.

*Kalkkunapalstalla ilmoittautuneille lisäinfoa (mm. aika ja paikka) ja mahdollisuus kysymyksille.

M3 tuli kotiin..

Intense M3 aihio siirtyi tänään kotiin. Kiekot ovat FoxCompissa kasattavana. Renkaat ja kammet käsittääkseni Tanskassa matkalla Suomeen.

Tuuman nousulla olevaa ProTaperiä tai Easton EA70 (oversize) ei meinaa löytyä mistään. Polkimet ja voimansiirto ovat Uzzista.. Eiköhän se Kalpiksen avaamiseen mennessä ole kasassa.

Torstai on trailia täynnä...

Kokoonnuimme taas 18:30:ish Laakson kentälle ja tarkoituksena ajella kevään viimeisisiä pimeä traileja. Kohtahan siirrytään kesäaikaan ja metsässä pärjää jo ilman valoja, mutta tänään oli vielä pimeää kuin perunakellarissa.

Tämän kertaisen trailireissun osanottajina oli allekirjoittaneen lisäksi Jocke, Eero ja Krisse. Viime viikon jäätrailien innoittamina kaikilla muilla paitsi Krissellä on vielä nastat alla. Hymistelimme parkkipaikalla, että mahtaa tulla Krisselle liukasta. Toisin kävi - polut olivat lähestulokoon täysin sulat ja mukavan pehmeät, joten nastarenkaiden rullaavuus oli vähintäänkin surkeaa. Nastaton Fasaanimme muisti muistuttaa nastojen tarpeellisuudesta jokaisen mättään kohdalla, mutta peli ei ollut vielä pelattu. Maunulan majan läheisillä kallioilla oli pälvi jäätä, missä Krisse sutaisi ja joutui un-klippaamaan lukkiksilta. Itse hän kyllä väitti sitä juureksi, mutta jäätä se oli. MINÄ NÄIN.... hää hää. Olisit pitänyt nastat...

Nojoo... nastoilla ei siis tehnyt siellä yhtään mitään ja Jockellekkin iski traili-möksö puolenvälin jälkeen, mikä sinäänsä on ymmärrettävää, kun kolmatta tuntia punnertaa sataa kiloa lihaa pehmeillä traileilla. Kokonaisuutena kuitenkin ainakin minulla oli kivaa. Eerolta en ehtinyt kysyä, kun se oli jatkuvasti 100m edellä muita.. :)

Nobby-Niccejä on tilauksessa, joten ensi torstaina olisi sitten tarkoitus mennä kesäkumeilla.

Fixie Inc. Black Jack tolpalla

Paulus pistäytyi tolpalla Fixie inc Black Jack:nsä kanssa. Kyseessähän on Pyörähuolto.com:n edustama runkomerkki, joka tekee erittäin nättejä Fixed gear / sinkularunkoja ja niihen liittyviä palikoita.

Otin pienet tennarityypit pyörästä ja vaikutti sangen messevältä. Mukavan eloisa ja hyvin kulkeva runko. Ei olisi vuosia täpäreillä ajaneena uskonut, että raudasta tehdyissä putkirungoissa on näin huimia eroja. Niin ne 90-luvun alun teräsrunkoiset maastopyörät ovat unohtuneet tässä alumiinin ja hipoiskareiden ilotulituksessa... :) steel is real...

ps. aluminium is real too...it just does not rime. ;)

Fillarimessujen parhaiksi valitut pyörät?

Onhan tämä jo aivan käsittämätöntä. Kukahan nuo on valinnut? Kauppias itse? Jotain rajaa. Tuosta puljusta en kyllä itse ostaisi edes pumppua.

Tolpalla tungosta

Olimme tännä Vilman kanssa kaivarin kävelyteillä treenaamassa apupyörittä ajamista, kun vaari oli ostanut uuden Trek Mysticin ja pyörän käyttämisen ehtona oli apupyörittä ajamisen oppiminen. Iltapäivällä kannettiin vanhempi Helkama nappula pihalle, irroitettiin apupyörät ja suoraan ensi rykäisyllä Vilma päästeli pihan yli ilman appareita. Sitten käytiin pienellä kaivarikruisilla, jotta homma tulisi tutuksi.

Kun olimme tulossa takaisin Toni L soitteli, että olisi tulossa kuvauttamaan uuden fiksinsä tolpalle ja beesissä tuli viime vuonna Piano Pistalla huristellut kaveri, jonka Pista oli nyt riisuttu kaikista "maaleista".

Tolpalle tulivat vielä Pynnönen + neiti ja koira, joten tolpalla oli leppoisa tungos.

Uusia pyöriä siis galleriassa.

Alamäkeen...

Alamäkipyöräprojekti alkaa hahmottua. Enää ei puutu kuin etukiekko ja voimansiirto, niin sitten pääsisi kokeilemaan.

Kauhea säätäminen on ollut koko kevään rungon hankinnan kanssa ja yksi kandidaatti toisensa jälkeen on kariutunut syystä tai toisesta. Ajatuksissa käytiin läpi Intensen Socom, Ellsworthin Rogue, Giantin Glory, Cannfield F1, Cove Shocker, Chumba F5 jne.... Päädyin lopulta turvalliseen Tarmo-lähikauppiaan tarjontaan ja kasaan hyllystä Intensen M3:sen Fox 40RC2 keulalle. Muut palikat selviävät projektin edetessä.

Mielenkiinnolla odottelen miten täysiverinen alamäkipyörä taipuu, koska kaikki aikaisemmat pyörät ovat olleet yksikruunuisia vapaa-ajopyöriä". :)

"Kalkkuna Approved"-speksausgearihankinnat

Fiksikausi voi alkaa! Nyt on speksausspesifit kengät hommattu kesän rientoja varten! Mukavat jalassa, hipot, baariystävälliset ja ennen kaikkea täydellisen soveltuvat Torx-kahvilan terassilla istuskeluun lempeässä kesäillassa. Koska Diadorat ovat siirtymässä trailikengiksi (mutaa, paskaa, jne. metsän kätköistä löytyvää kamaa täynnä) päätin hetken mielijohteesta käydä Velosportista hommaamassa nuo speksauksen kuninkuusluokan stiflat, Sidi Dominator 5:t. Pintamateriaalina käytetty Lorica on varmasti tarpeeksi kaljaa, kahvia ja berliininmunkin kuorrutetta hylkivää. Ihkut!

Chromen Metropolis on myös tulossa täydentämään posenger-lookkia :). Nyt puuttuu enää kesä..

Because we can ja Kalkkuna approved!

Enduro tiivisteet ja laakerit Pyörähuollosta

Okka on ottanut valikoimiinsa legendaariset Enduro-tuotteet. Endurolta löytyy viimeisenpäälle tiivisteet moniin Marzocchin, Rock Shox:in ja Foxin keuloihin.

Löytyy laakerikittejä mm. Intenseen ja Shimanon ja Race Facen ulkopuolisilla laakereilla varustettuihin keskiöhin. yms.

Ainiin Fillarimessut

Tänä viikonloppuna on Fillarimessut. Sielläkin voisi käydä taas katsomassa retki ja mummopyörien kehitystä... :D

edit: Olihan siellä muutakin, kuin mummopyöriä. Pojat ajoivat isosti ja löytyi tyttärelle mainio katukruiseri.

Kuvia Dirtti-karsinnoista.

Metsien miehet

Tänään taas lähdettiin Laaksosta kello 18:30 lähestulkoon joka torstaiselle yövaellukselle. Parituntisella reissulla olivat allekirjoittaneen lisäksi Eero ja Jocke. Polut olivat aivan helmessä kunnossa. Lumi oli sulanut suurimmalta osalta poluista, mutta jäätä oli vielä paljon. Nastarenkailla pitoa riitti niin jäällä kuin niljaisilla juurillakin.

Pyörä kulki yllättävän sutjakkaasti, ottaen huomioon että olen viettänyt vähemmän vapaaehtoista tyhjennysharjoitusta jo lähes viikon vatsataudin merkeissä. Näköjään auttaa, kun kuskia keventää.

Lumeton metsä on ehkä maailman pimein paikka - jokaisessa varjossa tuntui olevan Rob Darken tai jokin muu pimeyden kätyri väijymässä. Tilannetta onneksi helpotti muutama viikko sitten Urheiluaitasta hommaamani Topeak Moonshine HID kypärävalo. Valotehoa lampusta irtoaa aivan tolkuttamasti - on kuin päivällä ajelisi. Meinasin ajaa pusikkoon hihitellessäni, kun Jocke tokaisi häntä seuratessani:" Tuntuu kuin Jeesus seuraisi minua"...