Katuruisit

Oltiin tänään ajamassa pieni katulenkki Jiin, Hösön ja Hösön kaverin kanssa, jonka nimeä en kirveelläkään muista, mutta se on muuttamssa jonnekkin Alaskan lähelle parin viikon sisään - tyyliin Villi-pohjola. :O

Kahvit juotiin Seurasaaren kupeessa ja jatkoimme Kuusisaaren kierroksella, jonka päätteeksi luultavasti lasinsiru söi minun takarenkaan. Kivaa oli, vaikka tuo takarengas vähän nyppii. Pystyyköhän tuon vielä korjata vai onkohan se vainaa?

Kun pyörä oli talutettu kotiin, käytiin vielä Jiin kanssa Kaivarin kallioilla räädistelemässä notkuilla. Vähänkö oli outoa (ja hauskaa), kun yhtäkkiä oli 17cm+ joustoa alla.
Kuvia

Fiksi-projektin yhteenveto

Nyt kun fiksi on valmis ajattelin kirjoitella vähän projektikokemuksestani. Kaikki alkoi joulukuussa, kun päätin että rakentelen pyörän jolla olisi mukava ajella työmatkoja ja muutenkin liikkua pitkin kaupunkia. Vuosia maastopyörillä ajaneena projekti-suunnitelman ykköversio oli slikseillä varustettu maastopyörä. Tämä muuttui nopeasti Karatemonkeystä maantiesinkulan kautta fiksiin.

Ensin ajattelin päästä helpolla ja tilata Velosportista valmiin kokonaisuuden, eli Bianchin Pistan. Tämä suunnitelma kariutui siihen, että olen noin 10-vuotiaasta asti rakentanut itse pyöräni ja valmis kokonaisuus tuntui tylsältä. Sitten soitin Masselle (virheliike) saadakseni vinkkejä fiksin rakentamisesta. Masse esitteli HubJubin ja otinkin yhteyttä Will:iin, joka vastasi nopeasti kaikkiin nyyppäri-kysymyksiini. Käytiin läpi ketjulinja, ketjujen leveydet, hubien ominaisuudet ja kaikki muu mitä keksin kysyä (... ja minähän osaan keksiä). Suurena apuna oli myös BC-Hellsingin keskustelupalstan porukka.

Hetkellisen pähkäilyn jälkeen (SteamRoller, Rush, jne.) Iskin silmäni Business Cyclesin sivuilla olleeseen EAI:n Bareknuckle runkoon, jota he kutsuvat Nessunoksi. Runkoa olisi löytynyt Horsgategoriesta, mutta sillä hetkellä vain "väärän" värisenä, joten päätin tilata sen Will:ltä HubJubista, jolla sitä löytyi mustana.

Horsgategorie pystyy toimittamaan näemmä kaikkena mitä EAI:n sivuilta löytyy, joten tilasin Teron kautta Nitton satulatolpan, stemmin ja kammet jotka eivät sittemmin sopineetkaan projektiini. Tero otti ne reiluna kauppiaana takaisin ja muutenkin palvelu oli erinomaista.

Helsingin hipopartsien Pimpdaddy-Dealer Tarmo (keskellä) ja hänen Hi5Bikes kauppansa yllätti minut mahdollisuudella tilata lähes mitä tahansa osaa maan ja taivaan välillä, joten Tarmon kautta tuli Phil Woodin navat, Soman tanko ym. tilpehööriä. Vinkkinä - sieltä todella kannattaa käydä kysymässä osia projekteihin. mm. LeVeLin hiponapoja olisi saanut sitä kautta.

Kaikilta tomittajilta sain siis hyvää palvelua, mutta HubJub oli kyllä aika käsittämätön kokemus. Will vastaa maileihin todella nopeasti ja kattavasti (A4:sen verran tekstiä ketjulinjasta yms.) ja tekee kaikkensa, jotta asiakas olisi tyytyväinen. Kaiken kruunasi rungon pakkaamiseen käytetty ponnistus. Will oli hankkinnut muotoon leikatut styroksit ja muutenkin paketti oli aika vaikuttava. Oli pakko ottaa muutama kuva.

Kiekot kasasi Velosportin hipopartseihin itsekkin "lievästi" kilahtanut Tony K ja siinä samassa hän onnistui myymään minulle Campan kammet ja jarru(t)n.

Valmiista* pyörästä tuli mainio peli (pientä hienosäätöä vielä -stemmi jne.) ja en ole vähään aikaa ollutkaan näin innostunut ajamisesta. Työmatkat ovat hupia ja iltaisin käydään kruisimassa. Älläreitä odotan, kuin kuuta nousevaa ja Porvooseen ollaan menossa 13.5. Projekti on ollut kaikenkaikkiaan hieno kokemus ja sen tuloksena on pyöräilyssä avautunut kokonaan uusi ulottuvuus. Suosittelen muillekkin - siis fiksailua. ;)


*valmista pyörää ei ole olemassa...

6.5. Se alkaa taas!

Näillä näkymin Kalpis avaa kesäkauden lauantaina 6.5. kello 12.00. Tätä on taas odoteltu koko talven! Kiikut, pikkulinja, ässämutkat ja kaikki muut trailit laulavat kalkkunoiden päässä vastustamatonta seireenilauluaan, ei muuta kun reehookumit alle ja odottelemaan! Jos tänä vuonna uskaltaisi dropata Juustosta? Vauhtia ja vaaratilanteita! Pölyä, mutaa ja hikeä! Siistii! Tsaah!

The English-to-MBUK kidz Translator

Hehe....

OffTopic: Ankkisten ympäriajot ensi Sunnuntaina

Longboardauksesta kiinnostuneille Ankkisten ympäriajot tulevana sunnuntaina, 30.4. alkaen klo 13. Lisätietoja täältä.

Kisasivut ja säännöt

Kalpalinna Recon

Jii kävi tänään Recon Missionilla Kalpalinnassa ja otti muutaman kännykkäkuvan tämän hetken tilanteesta. Hyvältä näyttää ja varmaan jo muutaman viikon päästä polkujen pohjat ovat tarpeeksi kuivat hissien avaamiselle. Pitää vähitellen laittaa Uzzi alamäki asetuksiin. :)

Ahaa-elämys skidaukseen

Eilen oltiin Ursula-kahvilla Jiin ja Ekin kanssa. Kahvin (joka oli oikeesti teetä ja olutta) jälkeen ajelimme rantaa pitkin keskustaa kohti, kun sain Ekin über-skidauksen jälkeen ahaa-elämyksen skidaukseen. Polkimen avittamana tajusin miten keventää pyörää, jotta skidaus "lähtee käyntiin" ja sitten ne alkoi jo sujua jollain tavalla. Enpä ole etujarrua tarvinnut omaksi ihmetykseksi kuin kerran fiksin kasaamisesta lähtien. Tänään reenaamaan lisää... :)

Sobo-Borgaux-Turkeystyle

13.5 Lauantaina järjestetään Sobo-Borgaux-Turkeystyle ajot. Lähdemme klo 1100:ish Sobon ytimestä - Torxilta kohti Porvoota, jonne saavumme useita tunteja myöhemmin leppoisan nakkirenkailla rullailun päätteeksi toivottavasti ennen klo 1600. Porvoossa nautitaan Porvoon antimista ja sitten siirrytään laivalle.

Laiva lähtee Porvoosta klo 16 ja saapuu Helsinkiin klo 19.25, hinta yhteen suuntaan 21e/hlö. Liput tulee lunastaa viim. 30 min ennen matkaa lippukioskista Porvoon matkustajasatamassa.

Meille on luonnollisesti varattu Kapteenin Salonki ruokailun ajaksi klo 16-17. Ruuaksi valittu vähemmän demokraattisesti "Turunmaan kermaista Lohikeittoa ja saaristolaisleipää, Runebergin torttu ja kahvi (14e)" (piti ennekkotilata yksi ruokalaji koko posselle). Laivalla on tietenkin täydet anniskeluoikeudet ja laivan kahvila palvelee meitä koko matkan ajan.

Tässä vielä ruokalista, jos himottaa ennakkotilata jotain.

Helsinkiin saavuttua matka suoritetaan Jiin laatima manifesti, jonka jälkeen maaliin selveinneille osallistujille on tarjolla kuumalaminoidut neliväriset Sobo-Borgaux-Turkeystyle 2006-pinnakortit.

"With lé Hot Lamination?
-Why would you laminate a spokecard?
-Because we can."

Päivitys 9.8.2006

Nyt on ruuat ja Kapteenin Salongit tilattu, eli Porvooseen lähdetään vaikka räntää sataisi.

Lähtijät:
1. Jii
2. Kristian
3. Eki
4. Krisse
5. Jesse
6. Niko
7. Tuomas
8. Trevor (all the way from suomen turku)
9. Hessu
10. Joonas

Jos joku vielä välttämättä haluaa mukaan niin soittakoot ASAP minulle 040 5533369, niin selvitän saako soppaa lisää...

Zen-ilta

Steelduck teki tänään alkuillasta herkullisia vegesusheja, ja herkuttelun jälkeen lähdimme fiilistelylenkille Helsingin iltaan. Tarkoituksena oli ajaa vain lyhyt lenkki, mutta siitä tulikin kahden tunnin rento setitys: Kaivarista Krunikan kautta Arabiaan, sitten Käpylä, Pasila, Etelä-haaga, Munkkiniemi. Kun Päästiin Munkkaan päätimme vielä koukata Kuusisaari-Lehtisaarimutkan kautta Keilaniemeen ja Larun kautta himaan. Oli sairaan mukava palauttelulenkki eilisen koitoksen jälkeen, sopivan kauniissa kevätillassa. Life's good! Kiitos myös Miisalle ja muksuille vieraanvaraisuudesta!

Skip Skip oho Skiiip... ...Perk...Skip

Käytiin Jiin kanssa heittämässä leppoisat 35-40 kilometriä iltalenkiksi. Lähdimme itään rantoja pitkin vähitellen Arabian ohi jonnekkin - ei hajuakaan mihin - ja sitten Munkan kautta Lehtisaareen, sieltä Karhusaaren ja Lauttasaaren kautta takaisin Soboon.

Aivan tajuttoman mukava noilla nakkirenkailla on rullailla rupatteluvauhtisia iltalenkkejä. Reissun aikana tuli ahaa-elämys skippaukseen (tai mikä sen nimi nyt on) ja ensimmäiset lyhyet skidauksetkin jo irtosivat.

Hataralla pohjalla mennään ja paljon on opittavaa, mutta enää tuo ei tunnu niin pelottavalta. Joka reissulla tulee enemmän sinuiksi fiksin kanssa ja mielessä käy se vanha toteamus, jonka olen kuullut jo niin monelta:"Harmittaa, etten aikaisemmin tajunnut kokeilla...".

Bicycle Commuter

Tänään ajoin sitten ensimmäistä kertaa työmatkan fiksillä. :D Matka on kyllä onnettoman lyhyt (Hernesaarenkatu-Lauttasaarenmäki), mutta kyllä tuo silti on tajuttoman hienoa ajella auringon paistaessa ja lintujen liverrellessä. Tuo on vain matkana juuri siinä rajalla, että jos ajaa rauhallisesti selviää suihkutta, mutta kun ei huvittaisi. :)

Katupölyä on aika tolkuttomasti ja pitääkin laittaa maanmainio Respro Bandit huivi keuhkoja suojaamaan. Moinen mikropartikkeli-invaasio tulee shokkina, kun on tälläiset konttorirotan Elixair-ilmaa vuosia hengittäneet neitseelliset keuhkorakkulat. Köh..

Olo oli kyllä lievän lähetti-wannabeposer, kun paineli tuolla menemään Tarmolta ostettu Pedros-lähettilaukku selässä, mutta sinne mahtuu niin mainiosti vaihtovaatteet ja läppäri (seli seli). :D Onneksi olen jo tarpeeksi vanha, ettei nolota.... paljoa. Pääasia on kuitenkin, että näin saa työmatkastakin revittyä hupia.

Hki-Borgaux-Hki

Juu, eli minä ja Krisse edustettiin Trailikalkkunoita vuoden 2006 Helsinki-Porvoo-Helsinki-kruiseissa. Kiasman edestä lähdimme Hakaniemen kautta itäänpäin, ja Puotilan Esson pihalta napattiin mukaan vielä monta kuskia. Joku laski vahvuudeksemme 29 kuskia, joka käsittääkseni oli all time high. Sää oli aivan loistava ja maantiepyörällä eteneminen on jopa todella helppoa, kun vierintävastusta ei juurikaan ole. Matka taittui oikein leppoisasti Söderkullaan asti, jonka jälkeen pyörätie päättyi ja siirryttiin ajoradan puolelle. Tässä vaiheessa kärkijoukko oli jo näkymättömissä ja takanammekin oli vielä pieni ryhmä. Viitisen kilsaa ennen porvoota pysähdyimme Krissen kanssa pienelle välitankkaukselle, ja odottelimme että häntäpää olisi ajanut meidät kiinni, mutta ketään ei näkynyt, joten jatkoimme matkaa.

Kun saavuimme Porvooseen kävi ilmi että me olimmekin häntäpää, jossain vaiheessa kaikki olivat ohittaneet meidät (vaikka en kyllä osaa sanoa milloin) ;). Porvoossa oli aluksi luvassa perinteiset mukulakiviajot, jonka jälkeen oli mukulakiviylämäkiskabat vanhan porvoon sillalta kirkolle. Mäki oli aivana sairaan jyrkkä, ja mukulakivien lisäksi paikoittain oli kymmenen sentin kerroksia irtosepeliä. Haaste oli ainakin sinkulamiehelle liikaa, joten taluttamiseksi meni minulta ja monelta muultakin. Rautaisimmat reidet odottelivat jo ylhäällä..

Seuraavaksi oli luvassa letkeä ruokailu- ja juomailuhetki rannassa, paikalliset kebab-paikat tekivät varmaankin kevätkauden parhaimmat myynnit ja olut virtasi. Itse tajusin (onneksi) jo tässä vaiheessa, että yksikin on liikaa jos meinaa päästä kotiin asti, joten keskityin hiilaritankkaukseen ja auringonottoon. Tunnin verran loikoltuamme alkoi valmistautuminen kotimatkaan "näköalareittiä" pitkin kotiin.

Menomatka oli melko tasaista tietä, välillä kumpuilevaa mutta kovia nousuja ei missään ollut, oli joko loivaa ja pitkää tai jyrkkää ja lyhyttä. Suhteellisen mukavaa siis. Paluumatka alkoi sellaisella kilometrin hiekka-soratiellä (hiilarirunkoisten kuskien omistajat olivat ymmärrettävästi mielissään) ja ihmetytti suuresti että kenelläkään ei puhjennut rengas. Kun päästiin Kuninkaantien alkuun, tajusin että "näköalareitti" tarkoittaa sitä että ajetaan kuninkaantietä melkein Vantaalle asti, ja koska tunsin tien lapsuudestani, tajusin myös että ekstrabonuskilometrejä tulee lähelle kaksikymmentä verrattuna siihen että oltaisiin ajettu samaa matkaa takaisin kun tultiin. Kuninkaantie on myös erittäin mäkinen, ja vaikka yleisfiilis oli hyvä niin reidet rupesivat ilmoittelemaan itsestään jokaisessa nousussa. Nikkilään asti jaksoi vielä oikein mainiosti, mutta kun lähdettiin Vantaalle päin rupesi sekä vastatuuli että reisien happoisuus vaikuttaa spirittiin. Ymmärrän hyvin miksi maantiekuskin kannattaa ruumiinrakenteeltaan olla muuta kuin "kattava", pahimmissa kohdissa tuntui ihan jääkaappipakastimelta tuulitunnelissa. Zonettaminen alkoi Myraksen kohdalla ja takanani oli usein sankka joukko pyöräilijöitä peesaamassa ja nauttimassa tarjoamastani tuulensuojasta ;). Keskityin vain etenemiseen, ja porukan ensimmäisen ja toisen rengasrikkotaukojen sijasta jatkoimme Krissen kanssa tasaista matkantekoamme. Ei huvittanut pysähtyä ollenkaan, koska pelko oli suuri ettei jaksa kotiin asti muuten.

Kun päästiin Kuninkaanmäkeen alkoi vimmattu suunnistus kaupunkia kohti, ja parin lyhkäisen ketunlenkin jälkeen provinsseissa päästiin Malmille josta rataa pitkin etenimme Pasilaa kohden. Nyt alkoi taas mieliala nousemaan, kun tiesi että kohta pääsee kotiin lepäämään. Krisse lähti Manskun päästä kohti Haagaa, ja mä suunnistin Kamppiin päin. Ensimmäiset krampit takareisiin tulivat vasta Mechelininkadulla, ja kiitin onneani etten ollut sellaista joutunut kokemaan aikaisemmin reissussa, olisi pikkuisen nakertanut motivaatiota.

Kaiken kaikkiaan hieno reissu, melko extreme-kokemus omalla tavallaan. Kivaa oli se, että sinkulani välitykset olivat aikalailla optimaaliset tuolle reissulle, loppui kesken vasta todella kovassa vauhdissa ja kaikki mäet pääsi suht helposti ajamalla ylös. Vitutusta ei oikein missään vaiheessa ollut havaittavissa, vaikka zonetus ilmeni aika ajoin melko vahvana lopussa. Sen opin kuitenkin, että sekä "leppoisa retkivauhti" että "näköalareitti" saattavat olla suhteellisia käsitteitä ;). Krissen kanssa pohdimme että meille mukava etenemisvauhti oli 3-4 km/h hitaampi kuin muilla, eri ei ole suuri, mutta vaikuttaa kummasti jaksamiseen. Ajetusta matkasta ei ole varmaa tietoa, mutta veikkaan että 120-130 km ei ole kovinkaan huono arvaus. Pisin ajamani päivälenkki kuitenkin. Lähdenkö uudestaan? Aivan varmasti!

Vielä yöunienkin jälkeen on todella väsynyt olo, ei meinannut tulla untakaan illalla kun väsytti niin sairaasti. Noh, tänään palautellaan vielä kunnolla, eli luvassa on runsaasti ravintoa ja laiskottelua. Because we're worth it! Kiitos Länärille kuvasta ja BC Hellsingille jälleen mahtavasta kokemuksesta.

Kuvia:
BC-Hellsingin kuvat
Lähtökuvat Kiasmalta
Krissen ottamat kuvat

Vajaa viisi vuotta sitten...

Kaivelin tuossa kuva arkistoja ja löysin hauskoja kuvia vuodelta 2002, kun freeride-kärpänen iski ensimmäistä kertaa. Helsingin spotit tulivat tutuksi, kun kiersimme Mikko Niskasen kanssa kaupunkia pääsääntöisesti öisin - kuten kuvista huomaa. Kuvissa vilahtelee Aleksi Issakainen, Antti Kuitto, joka on edelleen vahvasti pyöräilyssä mukana ja Höltän Pete, jota sitäkin näkee joskus hipokonansa päällä. Mikolta on sittemmin vapaa-ajo jäänyt ja se on uhkaillut "kilpapyörän" hankkimisella.

Kuvien lisäksi arkistoista löytyi myös rautainen video (15Mb) noilta ajoilta.

EAI Kalkkunatolpalla

Vihdoin oma fiksi-projekti siinä kunnossa, että sen sai kalkkunatolpalle. :)

Runkona on EAI Bareknuckle...

ARS07 / Borgaux

Ensimmäinen kevätpäivä! Vietettiin mahtiaamupäivä perheen kanssa juhlien rakkaan vaimon synttäreitä syömällä hyvät aamupalat ja sitten perheen voimalla Kiasmaan katsomaan ARS07:aa. Erittäin hauska näyttely ja siellä vierähtikin useampi tunti. Klo 12 kävin pihalla kurkkaamassa Marskin juurella, kun BC Hellsingin HKI-Borgaux-HKI kevät ajelu oli lähdössä ja nappasin lähdöstä kuvia...

Ensimmäinen kierros fiksillä kaupungilla...

Ensinnäkin: Aivan tajuttoman hienoa ja sitten yksityiskohtiin. Lähdin ensin kohti Fordin kärkeä ja maistelin vähän kiihdytyksiä ja hidastamisia. Vauhdin hidastaminen jaloilla oli aluksi TODELLA kulmikasta ja olo oli kuin männällä moottorissa.

Totuus, että ei osaa pyörittää tasaisesti löi kylmän rätin lailla silmille. Kun välttävä pyöritys alkoi sujua, niin hidastaminen alkoi jo tuntua mahdolliselta. Skidaus jo pelkkänä ajatuksena on aivan käsittämättömän pelottava. Pari kertaa yritin, mutta no-hander Kalpiksen juustostakin tuntuu vähemmän pelottavalta. Lisää treeniä, niin eiköhän se siitä.

Seuraava yllätys tuli ylämäessä, kun sprittasin tyytyväisenä ja tulin mäen päälle. Minulla on ollut näemmä tapana siirtyessä putkelta runttauksesta takaisin satulaan koustata muutaman sekunnin murros osan, kun vaihdan asentoa. Vapaarattaan kanssahan tästä ei ole muuta haittaa, kuin että menettää vähän vauhtia, mutta fiksi potkaisi kuin muuli ja meinasin vetää kunnon OTB:t. (Enkä edes uskonut kerrasta.. ;) )

Vähitellen uskaltauduin kuitenkin keskustaan ja ajelin rauhallista vauhtia Kaivarin ympäri Skattalle, sieltä Espan kylkeä Bulevardia pitkin takaisin Soboon. Silmiä saa todella pitää auki, kun ei ole 8" levareita pysäyttämässä. Kerran jouduin huutamaan eteen juoksevalle lenkkeilijälle paniikin sekaisella äänellä:"Älä juokse eteen!!!!"

Lähettejä kohtaan, jotka ajavat fikseillä työkseen, tunnen tästä päivästä eteenpäin pelon sekaista kunnioitusta ja kun näin miten he käsittelivät ajokkejaan Älläreissä.... :o

Kaikenkaikkiaan turistin eteenpäin meno fiksillä on mukavan rauhallista ja pyörä liikkuu käsittämättömän kevyesti. Pyöräilyssä on taas jotain uutta opittavaa ja jotenkin tuo on niin "puhdasta".

Ulkomaan ja kotimaan LBS:t

Ei kyllä yhtään ihmetytä että kaikki tilaa nykyään kaiken fillarisälän ulkomailta. Tänään mulla oli projektina ostaa sintteripalat jarruihin, soitin kaikki stadin kaupat läpi eikä kellään ole hyllyssä. Kontillinen EBC:n paloja on Foxcomppiin tulossa "tässä ennen kesää", ja kaikki muut möivät ei oota. Jarruletkua ei haluttu myydä, koska "henkilö joka vastaa jarruletkuista on paikalla vasta ensi viikolla". Jaaha. No, laitoin tilauksen sisään CRC:hen, viisi minuuttia ja hilppeet on tilattu. Kaikki hyllyssä. Paketti tulee suomeen viikossa ja postikulut seitsemän euroa. Helppoa, sanoisinko? Ai niin, ja kolmanneksen halvemmalla kuin suomessa.. Tiedän, tiedän, että kauppa suomessa on marginaalista, ja tavaraa ei kantsi pitää hyllyssä. Kummallista kyllä, että Tarmolla on usein käypää tavaraa aina hyllyssä. No, maahantuojahan sekin on. Mun LBS:t on Hi5Bikes ja CRC, pikkukamat Timolta Urheiluaitasta. Noista kolmesta saan kaiken tarvitsemani, aina. Muista en enää jaksa edes kysellä, kun vastaus on aina kaikkialla sama. "Ei ole, mutta voidaan tilata jos maahantuojalla on varastossa". Plääh.

Ai niin, Velosportia kehutaan myös usein, itse en kauheasti ole ko. liikkeessä asioinut. Fiksi- ja maantieasioissa varmaan aika kurko. Mene ja tiedä.

Fiksi on valmis, Fiksi on valmis...

...meinasin heittää jo lipat... tralalaa... tänään illalla kokeilemaan kunnolla.

ps. ei kannata yrittää nousta seisomaan ja koustata... hehe

Hipovitutus

On se kyllä kummaa kun ei neljäntonnin hippatäysjoustokonkelia saa toimimaan moitteettomasti. Kaksi kuukautta olen kärsinyt ghostshiftingistä, ja viimeisen kuukauden ajan takajarru on temppuillut. Sunnuntaina sain vihdoinkin (kolmannen kuorenvaihdon ja vaijerinvientimuutoksen jälkeen) vaihteiston toimimaan taas hyvin, ja nyt takajarruongelmat kiristävät hermoa. Ongelmat alkoivat jarrutehon yhtäkkisellä heikkenemisellä, ja pitkällisen väännön ja käännön jälkeen totesin jarrupalojen lasittuneen, joten vaihdoin palat ja samalla putsasin levyn kunnolla ja ilmasin jarrun. Ongelma poistui kahdeksi päiväksi, ja taas jarru ei pidä kunnolla. Se on aina mennyt helposti lukkoon yhdellä sormella, mutta nyt ei riitä enää jarruteho lukkojarrutukseen asfaltilla. Eilen vaihdoin jarruun uudet öljyt, ilmasin kunnolla, ja tsekkasin systeemin kunnolla ettei missään ole vuotoja. Männät liikkuvat nätisti, kaikki on päällisin puolin okei. Mutta missä teho? Hermo menee. Oletan (tai toivon?) että ongelma on EBC:n vihreissä paloissa (sellaisia mulla ei ole koskaan ennen ollut, vaan aina sintteripalat tai Shimpan orkkispalat), joten Foxcompin reissu on edessä, haen sintteripalat sieltä. Jos ongelma ei oikene, en tiedä mitä seuraavaksi tekisin. Goodridgen letku? Vanha letku on hieman kärsinyt, ja yhdestä kohtaa hieman taittumisen ansiosta vekkiytynyt, mutta ei vuoda eikä kuoressa ole mitään reikiä tai muutakaan. Aargh. Noi jarrut ovat olleet mulla jo kaksi vuotta eikä niissä koskaan ole ollut mitään ongelmia, nyt vituttaa. En halua uusiakaan, on liian kallista ja sitäpaitsi noissa on hyvät Dangerboyn kahvatkin.

Ärr ja murr. Ymmärrän hyvin ihmisiä jotka ovat kokonaan luopuneet noista monimutkaisista vempeleistä ja ajavat vain fiksillä tai sinkulalla. Saa ajaa, eikä miettiä nitinöitä ja toimimattomuutta. Alamäkitouhut vaan ovat niin perhanan hauskoja, en ole valmis niistä luopumaan. Saanpahan kärsiä.. Mutta Foxcomppiin ajan sinkulalla, se on saletti!

Commencal pyörät tullee Hi5Bikesiin

Kävin eilen Hi5Bikes:ssa ja myymälään oli ilmestynyt Commencalin pyöriä. Nähtävillä oli noin 4 tuumaa joustava XC-pyörä, noin 6 tuumaa joustava All Mountain pyörä ja freeride peli.

Komponentit vaikuttivat todella asiallisilta ja hinnat olivat erittäin agressiiviset. Hienoja pelejä ja vasemmalla oleva kuva on poimittu jo RF:n palstan "pyöräsi kuva" keskustelussa, eli ensimmäiset ovat jo "kadulla" - joskin kuvan pyörässä ei taida olla paljoa muuta alkuperäistä, kuin runko. :)

Iltapöhinää...

Nyt väsyttää - mutta ei ihan vielä voi mennä nukkumaan, kun oravanpyörässä on vielä liikaa kierroksia. Onneksi aika arvoin joutuu taipumaan korporaation paineeseen ja ottamaan töitä kotiin, mutta tänään muiden mentyä nukkumaan on tullut näpytettyä sivutolkulla arkkitehtuurikuvausta satojen palvelinten varmistus- ja palautusympäristölle.

Aika tyhjä olo ja harmittaa, että huomiseksi vielä pärähti tiimi-tapaaminen Münchenissä - sen tietää taas mitä siitäkin seuraa. Pitää varmaan ottaa NWD6 mukaan ja paeta hotellihuoneeseen asiaosuuden jälkeen tai jos pakkaisi käytettynä hankkimani fiksin jarrun mukaan ja hoonaisi sen puhtaaksi ja vaihtaisi jarrupalat. Keksisin kyllä muutakin puuhaa, kuin istua nauvotteluhuoneessa seuraavat kaksi päivää. Noh... viikonloppuna sitten kerkeän ajamaan Fordinkärkeen ja takaisin gaziljoona kertaa, kun harjoittelen fiksaamista.

Laitoin muuten tänään fiksin, melkein ajokuntoon (ketjut uupu) noin 15minuutissa ja tuli ihan outo fiilis. Ihmettelin kuusioavaimet kädessä, että joko se loppui. Eikö tässä todellakaan ole mitään mitä voisi säätää tuntitolkulla. Onpas tylsän ihastuttava peli.

Mitäs muuta.... Oltiin eilen kalkkunoiden kanssa Torxi-kruiseilla ja ajettiin muutama "Kaivari-DH:t" URSA:n kallioilta, ennen kuin mentiin hörppimään kahvia. Olipas kivaa taas ajaa alamäkeen lujaa isolla joustolla. Kalpalinnan avautumiseen ei ole enää edes kuukautta. Odotan jo innolla, että pääsee toistamaan pikkudroppilinjaa, sidewinderia, kalkkunatrailia ja ässämutkia. Åreenkaan ei ole enää kuin muutama kuukausi ja tässä on paljon ajettavaa ennen sitä. Hienoa!

Ulkona sataa ... meillä oli pääsiäisenä kaksi kissaa hoidossa - ne lähti tänään. :( Olisivat voineet olla pidempäänkin. Taidan mennä nukkumaan.

Se näyttää jo pyörältä...

Sain tänään kiekot ja etujarrun Velosportin Tonyltä, joten pyörä alkaa olla viittä vaille valmis. Kaulaputki pitäisi vielä lyhentää ja ketjulinjadilemma selvittää, mutta huomenna pitää lähteä Saksaan kahdeksi päiväksi. Saatte arvata paljonko kiinnostaa, kun tuo on tuossa vaiheessa.. :) Teoreettinen mahdollisuus olisi saada se tänään ajokuntoon, mutta taidan koota sen rauhassa perjantai-iltana.

Tokyo Messengers

Bike Forumista löytyi tänään hauska artikkeli Tokyon pyöräläheteistä. Klikkaa kuvia niin pääset lukemaan.

Eteisen esterata

Hiemanko polttelee näin ensimmäisten Älläreiden jälkimainingiessa, kun fiksin runko möllöttää telineessä eteisessä odotellessa kiekkoja - ensi kerralla sitten oikealla kalustolla.

Ällärit oli päräyttävä kokemus - Hellsinki ei tuntunut Helsingiltä ja tuntui, kun olisi joutunut keskelle Playstation-peliä. Adrenaliini-tasot tapissa polkee reidet hapoilla autoja väistellen toinen toistaan nopeampien kilpailijoiden viuhuessa ympärillä.

Näkömuistiin on piirtynyt elävästi kuva Ekistä, kun se oikaisee yhtätoista Langsterilla Hakanimen Radissonin rannanpuolelta ja kaartaa kohti maalia, muiden kiertäessä Hotellin vasemmalta puolelta.

Uzzista isompaa silmään ja ampaisen perään vaihteet rutisten minkä reisistä irtoaa. Kiroan kahdeksan tuuman täysjoustoa, jonka tunnen vievän terän etenemisestä - raivolla 17.5kg liikkuu kuitenkin yllättävän sähäkästi. Survomisesta huolimatta saavun BarTrickShotin eteen muiden hännillä, mutta sitten seuraa illan ainoa hetki missä jyrästä oli apua. Muiden joutuessa passaamaan vauhtia metrejä ennen ovea - 8" levarit pysäyttävät pyörän euron päälle ja mahdollistivat ohi suhahtamisen viime metreillä ja ryntään ryhmämme toisena ovesta sisään. :P Sisällä selviää, että saavumme maaliin Älläreiden jaetulle viidennelle sijalle. Endorfiinitasot 200% ja tiskiltä olut pahimpaan janoon. Tuntuu, kun siitä olisi jo ikuisuus ja tajunta huutaa lisää... Ensi kerralla fiksillä, jolloin DFL paita on taattu. :)

Tätä muistellaan vielä vanhainkodissa. Kiitos, vielä kerran Hellsinki BC:lle, kun pääsimme osalliseksi jotain mitä on vaikea ymmärtää, ellei sitä itse ole kokemassa.

Vain muutaman millin tähden...

WARNING: Typerää hipospeksausta luvassa.

Fiksiin tuli hankittua TA Spesialized:n Alize ratakammet ja itseäni saan syyttää, että en lukenut valmistajan sivuja ja todennut, että TA:n ratakammissa on 43,5 ketjulinja (hyvä ranskalaiset - standardit kunniaan). Takanavassaani se on 42mm.

Puolitoista milliä ei olisi paha ja sen saisi vielä kurottua kiinni laittamalla EAI:n takarattaan jossa on 1.4mm leveämpi "shoulder" kuin Phil Woodin rattaassa, jolloin olisin saanut suoran 43.5mm ketjulinjan.

TA:n Kampien ja akselin mitoitus oli kuitenkin niin tiukka, että akseli höyläsi hieman pintaa mukanaan, kun painui kampeen ja kammet eivät normaali 15 senttisellä kuusioavaimella menneet pohjaan ja ensin luulin, että ketjulinja jää 47mm:iin.

Vanha risertanko kuusioavaimen jatkoksi ja kammet tappiin ja uusi mittaus:

45mm .... palkokasvi nenään ja tiistaina Velosportista kammet valmistajalta joka kunnioittaa standardeja ja toleranssit on kunnossa - omistaakohan Streber TA:n?.

Nyt on hyvä hetki käyttää hipospeksaajan ..tutusta hyväksi ja tarjota jotain kolme kertaa asennetusta kauniista TA:n Alize kammista, keskiöstä ja 44hampaisesta rattaasta... ...kele. Tästä hyvä setti vaikka jollekkin, joka on hankkimassa LeVelin takanapaa, jossa on 44mm ketjulinja. Eli käytännössä käyttämättömät kammet.

Niin... vastaan jo valmiksi. "Kyllä, sen pitää olla just eikä melkein... ja ei, tässä ei ole mitään järkeä" ;)

Kiirastorstain Liekit - Ällärit 13.4.2006

Jii minä ja Eki käytiin eilen BC-Hellsingin järjestämissä Älläreissä. Sitä ei voi edes sanoin kuvata miten hienoa oli paahtaa pitkin Helsingin pimeitä katuja rastilta toiselle muiden kilpailijoiden viuhuessa ympärillä, etsien parhaita linjoja paikasta toiseen.

"Idea was to pick up words from stickers at checkpoints to fill up the crossword puzzle and find out the finish line (Bar Trickshot). All the word must be collected and guessing wasn´t an option. Moving checkpoint was Hattara in a tram (3B). Task was to hook up with him and he showed what he was drinking (Jaloviina or coffee depending if security guys was in the tram) Organizers: Hattara and Länsiväylä.. also most wasted at the after ride"

Tahti oli aika murhaava - eikä asiaa yhtään auttanut, että minun lajiin sopiva kalusto oli palasina eteisessämme ja osallistuin Uzzilla. Liikkuvaa maalia jahdattiin urku auki pitkin Kallion katuja ja sitten suunnattiin toisille rasteille. Sapen maku suussa ja reippaan adrenaliinin maustamana rastit löytyivät hyvää tahtia, kunnes lopulta saavuttiin maaliin ja suureksi ihmetykseksi me konttorirotat ei oltu edes viimeisiä - aloittelijan onneako? :) Vähänkö oli voittaja olo! Koko kisan voittaja oli Paulus, mutta tärkeintä meille ei kuitenkaan ole kisan voitto vaan se, että olimme nopeampia kuin Tomnit... (sälekaihtimet seliseli) :D

Ilta jatkui linjoja puitaessa palautusjuomien merkeissä ja kotona oltiin tuossa viiden maissa... Pyöräilyn kannalta vain Åressa ajo vetää vertoja tuolle ja kokonaisuutena kokemus oli ... priceless. Kiitos kaikille mukana olleille... koska uudestaan?

Kuvat löytyy täältä... ja tulokset täältä. Itse ajosta ei kuvia tullut, koska ajaessa en edes muistanut koko kameraa.. heh.

Ensimmäinen Fiksi Kalkkunatolpalla!

Kalkkunatolpalla käväisi tänään kuvattavana ensimmäinen fiksi. "Harbon" Chebici - olkaa hyvät.

Sivukuvassa näkyy taustalla kuvaa pilaamassa mainitsemani kadunpesuautojen vesiposti, mutta virallisista kalkkunakuvakulmistahan ei tingitä. :) Tervetuloa muutkin.

Katujenpesuautot ovat saapuneet jne.

Talomme kulmalla Hernesaaressa on Katujenpesuautojen vedentankkauspaikka. Nyt katujen siivoukset ovat sitten alkanut todenteolla. Viimeisen viikon aikana autoja on tullut yhä enemmän ja tänään vesipostille on parhaimmillaan jo jonoa.

Bareknuckle on saapunut Helsinkiin DHL:n seurantapalvelun mukaan, mutta sitä ei ole toimitettu vielä. Tarmokin soitti, että muut kilkkeet pitäisi olla täällä huomenna. Jos näin on niin, niin pääsiäisenä on luvassa iloista näpertelyä eteisessä - Kiitos rakkaan vaimoni, joka suhtautuu myötämielisesti pyörien rakenteluun sisällä. :)

Ainiin, Underlife BC on julkaissut uuden Polkurin, joka on myös ladattavissa ekoystävällisesti PDF-muodossa Underlifen sivuilta. Ensimmäisenä juttuna oli tarina Älläreistä. Huomennaha on ällärit, johon oli tarkoitus osallistua, jos saisin fiksin kasaan ennen sitä. Vaikka kaikki osat tulisivatkin huomenna, niin en viitsi hutkia pyörää kasaan vaan nautiskella pitkän viikonlopun. Voisinhan sitä lähteä Uzzillakin, mutta vähän kuumottaa runnoa siellä fiksien ja sinkuloiden seassa tuokka 17 kiloisella jyrällä. Pitääpä punnita vaihtoehtoja...

Noh, kevät on kuitenkin tulossa vauhdilla ja taidankin sen kunniaksi ottaa lonkkarin ja mennä kaivariin kruisailemaan.. ;)

Matisyahun keikalle anyone?

Muusikko ja Brooklynilainen ortodoksijuutalainen Matisyahu saapuu keikalle Suomeen! Itse ajattelin käydä fiilistelemässä äijän reggae/ska/räpäytys/rock meininkejä Nosturissa 8. toukokuuta. Hyvää musaa, hauska fiilis ja suht eksoottinen konsepti. Meitsi diggaa ja uskon että muutkin kalkkunat diggaisivat. Vois vaikka ottaa avecitkin messiin, tai no mä tuun yksin mutta muut ;). Liput on 18 €. Herran (;)) kotisvut löytyvät täältä.

Trekiltä ratapyörä

Trek seuraa muita julkaisemalla uuden ratapyörän - Trek T1:sen. Spessullahan on Langster, Bianchilla Pista jne. Hinta on kuitenkin aivan yössä, verrattuna tarjottuihin komponentteihin ja kilpailijoihin. Runkoon (alumiiniä - yök) on pultattu DA-kammet ja muut osat ovat "Trek-Konsernin" eli Bontragerin omaa tuotantoa.

Saadaankohan me kohta Trekki-Teokin mukaan fiksailuihin... :)

Posereita jo 104 vuotta

Fiksillä pousaaminenhan on vanha perinteikäs harrastus vai mitä sanotte tästä Ranskalaisesta kaverista vuodelta 1902. Tuossa on vähän samaa meininkiä, kuin meillä konttorirotilla ensi kesänä, kun tulemme torxikahveilta tai siirrymme m/s JL Runebergin kannelta lähimmälle terassille Porvoon reissun jälkeen. (Paitsi, että me varmaan talutetaan, koska ei luultavasti pysytä pullokädessä fiksillä pystyssä ja ei olla noin komeita ja tuollahan on numero reidessä, joten se on varmaan urheilija ja meillä on kypärä. Hmm. No ainakin viiniä osataan juoda pullosta - on sekin jotain...) Tuollainen pullopussi stemmin eteen olisi hieno - .

Kuva löytyi tästä Bikeforumin keskustelusta, jossa on muitakin hienoja vanhoja kuvia.

Joulu(ko?)

Kohta meillä on fiksi, pyörä armas verraton. Eikä rasita vaihteet syyt on olla iloinen.

Kevät on taas, Kevät on taas laatikko täynnä partsei...

lähenee lähenee.. :D

EDIT: Uaargh paketti kolmatta päivää lajittelussa Hollanissa. Hop hop. Tracking palveluiden tarjoama tieto lisää tuskaa... :)

Kalkkunatolpalla pääsiäisen kunniaksi

Pääsiäisen kunniaksi Kalkkunatolpalla kävi pääsiäsmunasta uusi pyörä joka heti hipospeksattiin uudella maalauksella ja pinkeillä renkailla.

Anodisoitu Nenänherneetin

Fillari-Lehden palstalla on Jeesusteltu tunteella Hi5Bikes myymiä nuuskatykkejä. Vaikka henkilökohtaisesti pidän nuuskaamista, kuten tupakointiakin typeränä, niin nuo nenänherneettimet ovat kyllä hienoja ja vielä suomalaista käsityötä. Ainakaan nuuskaajat ei haise pahalle ja en ole vielä tavannut passiivista nuuskaajaakaan.

Tuoteseloste on kyllä hieno:

"Nuuskatykki on oivallinen tuote myös pyöräilijöille, jotka eivät käytä nuuskaa, näillä onnistuu nimittäin herneen nenään vetäminen verrattoman helposti. 5ml malli vetää 4 EU-direktiivin mukaista hernettä, eli kaksin kappalein molempiin sieraimiin!"

Herneenvetokommentit voi mennä laittamaan tuonne Fillari-Lehden palstalle... ;)

Katukypärä?

Fiksin valmistuminen alkaa lähestyä ja ilman kypärää en ajatellut ajella. Kaapista löytyy fullface, lipallinen sukkiskypärä ja dirttipotta. Velosportista saisi nakkikypäriä, mutta ne suojaa luultavasti yhtäpaljon kuin pipo. Nykypäivän maantiekypärät taas näyttävät lähinnä Babylon 5:n Minbaarien tähtiristeilijöiltä, joten sellaista ei pysty päähän laittamaan. :) Kuvassa oleva kymmenkertainen Keirin maailman mestari Koichi Nakano, ajelee tuollaisella dirttikypärän näköisellä potalla, joten pitää varmaan käyttää Giron Semiä, jolloin olen sangen Hip ja Poser-pisteet kerttyvät mallikkaasti. :D

RedHotChiliPeppers-hehkutus!

Koska olen yksi kolmesta hooseesti Red Hot Chili Peppersiä fanittavasta kalkkunasta (Jimin kanta on mulle epäselvä), on kunniatehtävänäni ilmoittaa että näin juuri ekaa kertaa uuden albumin "Stadium Arcadium":in ekan sinkun "Dani California":n videon, siistii! Video on katsottavissa RHCP:n kotisivuillakin, ihan hauskan videon on kundit väsänneet, aika erilainenkin verrattuna aikaisempiin. Itse biisi on tyypillinen eka sinkku, en oikein ole saanut "otetta" siitä vielä, mutta hyvältä kuulostaa...Aina on RHCP:n levyt kolahtaneet, jopa "One Hot Minute" kunhan siihen pääsi kunnolla sisään. Asiaa auttoi todella paljon Anthony Kiedisin omaelämäkerran "Scar Tissuen" lukeminen. Itse asiassa kirja on aika must-lukemista RHCP:stä diggaavalle, se antaa helvetisti lisää syvyyttä kundien musiikkiin. RHCP rules, "kalkkuna-approved"-leima nasahtaa!

Ja linkki...

Nitto

Miten pieni 50 hengen Japanilainen yritys voi olla näin siisti... Tekevät hienoja hipopartseja. :) Kuvassa Nitto Jaguar Satulatolppa.

Harmi vain, että eivät tee 42cm leveämpiä tankoja. Arnold joutui kuulemma pitämään neljän kuukauden treenitauon, ennen Conanin kuvauksia, kun ei pystynyt ottamaan kahdella kädellä miekankahvasta kiinni, kun rintalihakset olivat tiellä. Olen jo käynyt viisi kertaa salilla 5 vuoden tauon jälkeen, niin olen luultavasti jo niin valtava, että rintalihakset estävät noin kapeiden tankojen käytön. Pitää varmaan lopettaa treenaaminen.

"NITTO's motto is "Building fine-quality bicycle products is our passion." All products should be safe, functional in terms of their purpose and usage, beautiful and sturdy. NITTO strives every day to bring joy to the world of cycling."

Pieni iloinen hetki kyberavaruudessa. :)

Olen jo useita vuosia ollut (lievän kaksinaismoralistisesti) Greenpeacen kannatusjäsen ja yhtenä nojatuoliaktivismin muotona on vaikuttaa näppäimistön takaa olemalla ns. "kyber-aktivisti"

Aika-ajoin toimintaan kuuluu sähköpostikampanjat, joilla painostetaan yrityksiä vastuulliseen toimintaan ja ne yllättäen ovat erittäin tehokkaita. Tässä taas yksi virstan pylväs. :D Tänään tuli maili kampanjan onnistumisesta:

Victory: Whalers divest

You did it! After months of pressure from Ocean Defenders all over the world, our friends at seafood suppliers Gorton's, Sealord and parent company Nissui have withdrawn their active support for Japanese whaling! You've sent thousands of emails to these companies. You've posted banners all over the web. You've gotten contracts cancelled and kept public relations departments running around doing damage control.

Commercial interests have heard the message: whaling is bad for business. This doesn't end scientific whaling, but it isolates whaling economically and makes it harder for the whalers to reach new markets. As our webbie Adele put it, "We moused them into submission." Well done everyone!

Become an Ocean Defender if you are not already, to help win more victories like this.

Kalkkunatolpalla: Miisan Campus-pyörä

Vaimon kaupunkiohjus pääsi vihdoin Kalkkunatolpalle, kun alle laitettiin kesärenkaat. Koko talven Miisa on runtannut pitkin Helsingin jäisiä katuja vanhanmallisilla Nokian Extreme 296 renkailla, joten kulku hieman keveni, kun alle tulivat nuo Michelinin kaupunkikumit. Pyörä on Marinin Bobcat Trail, johon on talven aikana päivittynyt sitä sun tätä.

100KG

Onneksi Olkoon... :D

Piristystä päivään!

Se on poijaat sitten Åre-kämppäkin maksettu. Vaikkei kesä tänne tulisikaan, on se varma että Åreen mennään, ja siellä ei säät paljon mieltä paina! Woohoo!

Mitäs sieltä nenästä löytyikään?

Verhot auki ja kas.....herne. Haloo, nyt on huhtikuu!!!!

Isoa ilmaa...

Harvemmin näkee näin huimaa kyytiä millään kaksi pyöräisellä. Toinen toistaan isompaa ilmaa yhtä rutiinilla, kuin meikäläinen laittaa sukat jalkaan. Jestas.

Kevät?

Huhtikuussa mennään ja joka aamu kun herään ja avaan verhot menee pussillinen palkokasveja nenään.

Tämä kelirikkoaika on kyllä äärimmäisen ärsyttävä. Ommmmmm..... happy thoughts happy thoughs.....

Fixedgear Gallerystä on tullut muuten mukava aamurutiini, kun siellä on jokaiselle päivälle "Your Daily Fix", josta löytyy päivän uudet fiksit. Hauska katsella aamukahvilla hienoja pyöriä.

Tässä muutama herkku:
http://fixedgeargallery.com/2006/mar/ZachCanfield.htm
http://fixedgeargallery.com/2006/mar/BlackSheep.htm
http://fixedgeargallery.com/2006/mar/SashaEysymontt.htm
http://fixedgeargallery.com/2006/mar/EvanSolochek.htm

Ensimmäiset Fiksi-projektin osat saapuivat

Tänään tuli Penttiseltä Horsgategoriesta puhelu, että Nitton tolppa ja stemmi sekä TA:n kammet, keskiö ja ratas on saapunut. Kuvassa oleva Flite Trans Am satula on vuonna -90 ostettu silloiseen Kona Cinder Coneeni.

Stemmin kanssa kävi pieni lapsus, kun oli tarkoitus tilata toinen hieman sirompi malli, mutta tilasin "vahingossa" väärällä koodilla ja tuli tuollainen Nitton jööti. Eipä siinä mitään, hyvähän tuollakin on kaatuilla.

Tulisi nyt loputkin osat niin pääsisi vihdoin rakentamaan. Sitten puuttuu enää kuivahkot kelit - niin pääsee täysillä harjoittelemaan pyöräilyn täysin uutta ulottuvuutta. :)

Mikä saa ihmisen lokeroitumaan?

Disclaimer: Tämä on kirjoitettu kaikella rakkaudella haikeasti hymyillen kello yksi yöllä.

Ei mennyt kuin vajaa kuukausi, kun "fiksi-palstallakin" hirtti kiinni kalkkunoiden ja kalkkunamielisten hipopartsi-ilakointi. Lievästi harmittaa, mutta toisaalta ymmärrän erittäin hyvin, että jurpii kun lauma isoja lapsia tunkeutuu reviirille eikä ymmärrä koko jutun ytimestä mitään, vaan lähtee poimimaan vain itselleen sopivia osasia koko jutusta.

Samaa - ei ehkä niin yllättävää - ahdistustahan näkyy muissakin ryhmissä, joita yhdistää tietty "tämä on aitoa"-ajattelu: "Jätkät ajaa alamäkeä ja kutsuu itseään trailikalkkunoiksi!" "Ei noi ole mitään trailipyöriä!!" "Lonkkarit ei ole skeittausta", "Ajakaa enemmän ja speksatkaa vähemmän!". Tarkemmin ajatellen ehkä Kalkkunoistakin vain "kalkkunanamentaliteetti" on aitoa. Hmm... Pakko myöntää, että itseäkin harmitti, kun joku väitti olevansa trailikalkkuna vaikka, se ei edes käy lauantain trailiajoissa. Ehkä jokaisessa asuu pieni kalkkuna ja minunkin pitäisi se hyväksyä. :)

Mikä tekee jostain asiasta enemmän aitoa, kuin toisesta?

Sekö, että "pitää" vetää keskisykkeet oikealla tasolla sukkikset jalassa höyhenen kevyellä pyörällä satoja kilometrejä mahdollisimman pienessä ajassa?
Sekö, että "pitää" hyppiä hiekkakasoissa backflippejä pelkkä munankuori päässä?
Sekö, että "pitää" ajaa työkseen polvihousuissa fiksillä lakki päässä?
Se, että ajaa DH-kuppiako?
Sekö, että ajaa paskoilla välineillä, kun ei "välitä"?
Sekö, että hankkii parhaat kilkkeet mihin on varaa ja hihhuloi niiden kanssa?
Sekö, että tekee kaikkea mikä on hauskaa ja kokeilee kaikkea jonkin aikaa?
Vai kentien se että dissaa kaikkia muita, jotka ei ole aitoja ja ei edes yritä ymmärtää?

Todennäköisesti ei mikään ylläolevista - aito on yhtä hämärä käsite kuin totuus, kumpaakaan ei ole luultavasti olemassakaan, mutta silti niitä on ihmiselle niin tarkeää etsiä ja niihin samaistua. On vaikeaa erottaa se tekeminen, siitä mikä oikeasti on.

Joku opiskelija voisi ottaa tutkimuskohteeksi miksi tiettyä ryhmän ydinjoukkoa alkaa ahdistamaan, kun reviirille tunkeutuu joitakin, jotka eivät selvästikkään ota "vakavasti" sitä asiaa mikä jollekkin on "koko elämä".

Itse toivoisin kuitenkin näiltä "hardcore"-ryhmittymiltä ymmärrystä, että joku voi ihan vilpittömästi hihkua kaikista asioista joista on oikeasti innostunut. Aikuisia lapsia on olemassa joiden ylimääräiset itse ansaitut rahat menee leluihin - eikä baariin ja golfmailoihin.

Ei se tee mistään vähemmän aitoa, jos mukana on muutama höyrähtänyt "sunnuntai-aitoilija". Muutamassa vuodessa ne todennäköisesti aitoilee leluineen jossain toisessa ryhmässä. Siinä välissä voimme jopa oppia toisiltamme jotain. Tai sitten voi jopa käydä niin, että "sunnuntai-aitoilija" lopulta löytää sen mikä on aitoa ja ei enää tarvitse lentää kukasta kukkaan imaisemassa niitä parhaita mesiä. ;)

Pitäisi itse näköjään joskus oppia, missä pitää ottaa hattu pois päästä ja puhua nöyrän hiljaisella äänellä. Se on vain niin pirun hankalaa, kun on niin hauskaa. Koitetaan kestää. :)

Rauhaa ja rakkautta kaikille.

Ajamattomuuskauden angstia

Nyt se sitten alkoi...Polut ovat liian sohjoisia traililenkeille, calpis ei ole auki, ja tiet ovat niin märkiä ja paskaisia ettei huvita lähteä sinkuloimaankaan. Kummallista miten paljon se vaikuttaa kun tietää ettei voi lähteä ajamaan pyörällä. Speksaaminen saavuttaa luonnollisesti näinä aikoina kliimaksinsa, kun johonkin on pakko purkaa ahdistustaan. Pitäsikö vaihtaa jarrut? Vai rakennuttaa uudet kiekot? Vai maalata sinkulan runko? Sitä huomaa istuvansa sohvalla ja tuijottavansa pyörää tuntikaupalla. Tämä riippuvuus ei ainakaan ole vaarallista terveydelle, vaikka kukkaro saattaa hieman kärsiäkin.

Henkisesti olen varautunut kolmen viikon ajokatkoon, toivottavasti tiet kuivuvat nopeammin jotta pääsisi lähtemään harjoittelemaan luccisten käyttöä. Onneksi punttiksellakin voi käydä säästä riippumatta. Kyllä tämä tästä ;).