Nyt se sitten alkoi...Polut ovat liian sohjoisia traililenkeille, calpis ei ole auki, ja tiet ovat niin märkiä ja paskaisia ettei huvita lähteä sinkuloimaankaan. Kummallista miten paljon se vaikuttaa kun tietää ettei voi lähteä ajamaan pyörällä. Speksaaminen saavuttaa luonnollisesti näinä aikoina kliimaksinsa, kun johonkin on pakko purkaa ahdistustaan. Pitäsikö vaihtaa jarrut? Vai rakennuttaa uudet kiekot? Vai maalata sinkulan runko? Sitä huomaa istuvansa sohvalla ja tuijottavansa pyörää tuntikaupalla. Tämä riippuvuus ei ainakaan ole vaarallista terveydelle, vaikka kukkaro saattaa hieman kärsiäkin.Henkisesti olen varautunut kolmen viikon ajokatkoon, toivottavasti tiet kuivuvat nopeammin jotta pääsisi lähtemään harjoittelemaan luccisten käyttöä. Onneksi punttiksellakin voi käydä säästä riippumatta. Kyllä tämä tästä ;).
2 kommenttia:
Pää hajoo... :D
Samistellen Jiitä:
Onneksi on kaapin päällä kaksi purkkia punttipatepulveria ja rauta ei säätä kumarra.. :D
ps. Neljän vuoden salitauon jälkeen rauta painaa yllättävän paljon. hehe
Me ollaan kalkkunafileetä kohta jos ei lumet sula ;)..
Lähetä kommentti