Ensinnäkin: Aivan tajuttoman hienoa ja sitten yksityiskohtiin. Lähdin ensin kohti Fordin kärkeä ja maistelin vähän kiihdytyksiä ja hidastamisia. Vauhdin hidastaminen jaloilla oli aluksi TODELLA kulmikasta ja olo oli kuin männällä moottorissa.Totuus, että ei osaa pyörittää tasaisesti löi kylmän rätin lailla silmille. Kun välttävä pyöritys alkoi sujua, niin hidastaminen alkoi jo tuntua mahdolliselta. Skidaus jo pelkkänä ajatuksena on aivan käsittämättömän pelottava. Pari kertaa yritin, mutta no-hander Kalpiksen juustostakin tuntuu vähemmän pelottavalta. Lisää treeniä, niin eiköhän se siitä.
Seuraava yllätys tuli ylämäessä, kun sprittasin tyytyväisenä ja tulin mäen päälle. Minulla on ollut näemmä tapana siirtyessä putkelta runttauksesta takaisin satulaan koustata muutaman sekunnin murros osan, kun vaihdan asentoa. Vapaarattaan kanssahan tästä ei ole muuta haittaa, kuin että menettää vähän vauhtia, mutta fiksi potkaisi kuin muuli ja meinasin vetää kunnon OTB:t. (Enkä edes uskonut kerrasta.. ;) )
Vähitellen uskaltauduin kuitenkin keskustaan ja ajelin rauhallista vauhtia Kaivarin ympäri Skattalle, sieltä Espan kylkeä Bulevardia pitkin takaisin Soboon. Silmiä saa todella pitää auki, kun ei ole 8" levareita pysäyttämässä. Kerran jouduin huutamaan eteen juoksevalle lenkkeilijälle paniikin sekaisella äänellä:"Älä juokse eteen!!!!"
Lähettejä kohtaan, jotka ajavat fikseillä työkseen, tunnen tästä päivästä eteenpäin pelon sekaista kunnioitusta ja kun näin miten he käsittelivät ajokkejaan Älläreissä.... :o
Kaikenkaikkiaan turistin eteenpäin meno fiksillä on mukavan rauhallista ja pyörä liikkuu käsittämättömän kevyesti. Pyöräilyssä on taas jotain uutta opittavaa ja jotenkin tuo on niin "puhdasta".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti