Mikä saa ihmisen lokeroitumaan?

Disclaimer: Tämä on kirjoitettu kaikella rakkaudella haikeasti hymyillen kello yksi yöllä.

Ei mennyt kuin vajaa kuukausi, kun "fiksi-palstallakin" hirtti kiinni kalkkunoiden ja kalkkunamielisten hipopartsi-ilakointi. Lievästi harmittaa, mutta toisaalta ymmärrän erittäin hyvin, että jurpii kun lauma isoja lapsia tunkeutuu reviirille eikä ymmärrä koko jutun ytimestä mitään, vaan lähtee poimimaan vain itselleen sopivia osasia koko jutusta.

Samaa - ei ehkä niin yllättävää - ahdistustahan näkyy muissakin ryhmissä, joita yhdistää tietty "tämä on aitoa"-ajattelu: "Jätkät ajaa alamäkeä ja kutsuu itseään trailikalkkunoiksi!" "Ei noi ole mitään trailipyöriä!!" "Lonkkarit ei ole skeittausta", "Ajakaa enemmän ja speksatkaa vähemmän!". Tarkemmin ajatellen ehkä Kalkkunoistakin vain "kalkkunanamentaliteetti" on aitoa. Hmm... Pakko myöntää, että itseäkin harmitti, kun joku väitti olevansa trailikalkkuna vaikka, se ei edes käy lauantain trailiajoissa. Ehkä jokaisessa asuu pieni kalkkuna ja minunkin pitäisi se hyväksyä. :)

Mikä tekee jostain asiasta enemmän aitoa, kuin toisesta?

Sekö, että "pitää" vetää keskisykkeet oikealla tasolla sukkikset jalassa höyhenen kevyellä pyörällä satoja kilometrejä mahdollisimman pienessä ajassa?
Sekö, että "pitää" hyppiä hiekkakasoissa backflippejä pelkkä munankuori päässä?
Sekö, että "pitää" ajaa työkseen polvihousuissa fiksillä lakki päässä?
Se, että ajaa DH-kuppiako?
Sekö, että ajaa paskoilla välineillä, kun ei "välitä"?
Sekö, että hankkii parhaat kilkkeet mihin on varaa ja hihhuloi niiden kanssa?
Sekö, että tekee kaikkea mikä on hauskaa ja kokeilee kaikkea jonkin aikaa?
Vai kentien se että dissaa kaikkia muita, jotka ei ole aitoja ja ei edes yritä ymmärtää?

Todennäköisesti ei mikään ylläolevista - aito on yhtä hämärä käsite kuin totuus, kumpaakaan ei ole luultavasti olemassakaan, mutta silti niitä on ihmiselle niin tarkeää etsiä ja niihin samaistua. On vaikeaa erottaa se tekeminen, siitä mikä oikeasti on.

Joku opiskelija voisi ottaa tutkimuskohteeksi miksi tiettyä ryhmän ydinjoukkoa alkaa ahdistamaan, kun reviirille tunkeutuu joitakin, jotka eivät selvästikkään ota "vakavasti" sitä asiaa mikä jollekkin on "koko elämä".

Itse toivoisin kuitenkin näiltä "hardcore"-ryhmittymiltä ymmärrystä, että joku voi ihan vilpittömästi hihkua kaikista asioista joista on oikeasti innostunut. Aikuisia lapsia on olemassa joiden ylimääräiset itse ansaitut rahat menee leluihin - eikä baariin ja golfmailoihin.

Ei se tee mistään vähemmän aitoa, jos mukana on muutama höyrähtänyt "sunnuntai-aitoilija". Muutamassa vuodessa ne todennäköisesti aitoilee leluineen jossain toisessa ryhmässä. Siinä välissä voimme jopa oppia toisiltamme jotain. Tai sitten voi jopa käydä niin, että "sunnuntai-aitoilija" lopulta löytää sen mikä on aitoa ja ei enää tarvitse lentää kukasta kukkaan imaisemassa niitä parhaita mesiä. ;)

Pitäisi itse näköjään joskus oppia, missä pitää ottaa hattu pois päästä ja puhua nöyrän hiljaisella äänellä. Se on vain niin pirun hankalaa, kun on niin hauskaa. Koitetaan kestää. :)

Rauhaa ja rakkautta kaikille.